mistä uutta virtaa elämään???

jotenkin se on niin aitoa ja todellista harrastamista ainakin näissä minun ympyröissäni. Pakkasta, kuutamo, lunta ja talvinen metsä hevosen kanssa...se vie ihan totta kaikki murheet mennessään. Hevosen selässä on selvitty eroista, lapsettomuusmietteistä, jopa hankalasta raskaudesta josta piti syntyä sitten todella sairas lapsi vaan tulikin pieni hevosmiehen alku ja terve. Minulle jonka ei pitänyt koskaan tulla raskaaksi...

Siitä voisi löytyä sisältöä. Itse olen käynyt läpi hirvittävän rankan 30 kriisin, synnytyksen jälkeisen masennuksen ja kaikki paskat muutaman vuoden aikana. Elämä tuntui lastenkin kanssa täysin tarkoituksettomalta. Sitten virittelin uudestaan käyntiin lauluharrastuksen, aloitin kuoron ja laulutunnit. Ja avot, elämä hymyilee taas...suureksi osaksi juuri siksi, että saan toteuttaa itseäni ja lahjojani. Tsemppiä!!

Sanalla sanoen siis; NAUTINTOJA! Kivaa katseltavaa, kuunneltavaa, maisteltavaa, kosketettavaa (ihan se oma mies vaikka)...

meillä on pieni koira. Se kyllä auttaa sillä hetkellä, mutta pidemmässä kaavassa ei. Tiedän kyllä, että jostain täytyisi innostua, mutta mistä...



Noh ensi viikolla jatkuu työt niin saa vähän jotain muuta nuppiin.

kuntosali 2 krt/vk

maalauskurssi

siis ihan ok harrastus, hyödyllinen ja varmasti piristää mieltä mutta....kun itse oli masentunut ja täysin turhautunut ja toivoton joka asiassa, niin liikunta oli kyllä viimeinen asia, mitä olisin alkanut harrastaa. Se ei mulle olisi antanut mitään. Kannattaa miettiä missä on hyvä ja alkaa toteuttaa sitä. Musiikki, joku soitto/laulu, käsityöt, kirjoittaminen, näyttely, piirtäminen, maalaaminen, keramiikka jne. Tietenkin, jos on tosi lahjakas jossain lajissa (siis liikunnassa) niin sitä sitten. Itsensä toteuttaminen ja lahjojen käyttäminen on balsamia mielelle. Ei joku sauvakävely mitään auta.

Vaan nautinnollisia kävelyitä raikkaassa ilmassa kuunnellen ja katsellen. Sitä mistä itse pitää.

Mielestäni pitää tehdä sitä mitä haluaa, ei välttämättä sitä missä on hyvä. Laulaa jos laulattaa, vaikkei aina nuotilleen menisikään.

-9-

Pari kertaa viikossa liikuntaa pieneen hikeen saakka vastaa jo masennuslääkkeen tehoja. Liikkuessa elimistö erittää endorfiineja - kuten tiedämme.



Kannattaa toki etsiä itselle mieluinen laji!



Ja toki itseä kannattaa piristää jollain muullakin mieleisellä tekemisellä. Jotain semmoista, mitä tekee vain sen vuoksi, että se on mukavaa. Ei mitään hyötyajattelua taustalla.



Katsele vaikka työväenopiston tarjontaa. Olisiko jotain, mitä voisitte alkaa harrastaa miehesi kanssa yhdessä? Keilaus? Joku tanssi? Rivitanssi? Ihan mitä vaan!

vaan en vielä ole saanut kun on monta leikkausta takana, mutta hetken päästä kyllä voin. olen ajatellut uimista kun on juuri rempattu halli ihan lähellä ja siellä on pieni salikin jos alkaa se innostaa.



mahdollisuus olisi myös mennä veda-taide kurssille.

eli siis toisaalta onhan näitä lähteitä, mutta millä saisin itseni innostumaan se taitaakin olla se suurin kysymys.



ap

...mutta. Ei niitten avulla pysty itseään toteuttamaan eikä niistä saa senkaltaista tyydytystä. Ihmisen kriisit johtuvat eri asioista. En tiedä ap:n tilannetta, mutta mun kohdalla kyse oli 30 kriisistä. Tarkoitti sitä, että olin tyytymätön elämääni. Mun mielestä mun lahjat oli jäänyt käyttämättä, menneet hukkaan. Ja siksi elämä tuntui tarkoituksettomalta. Vaikka oli kaksi ihanaa lasta ja kaikki ns hyvin. Mä pääsin siitä vain alkamalla toteuttaa niitä omia juttujani. Mutta mä oonkin ongelmakimppu :)

Vaikka kirjoitin hikiliikunnasta minäkin, jo pienet kävelyt tavalliset kävelyt tekevät sekä ruumiin- että mielenterveydelle hyvää.



Kävelkää vaikka miehesi tai jonkun kaverisi kanssa yhdessä. Samalla voi jutella! Sauvat vielä mukaan, niin selkäkin saa mukavaa liikuntaa. Ja nyt tietty voi mennä hiihtämään. Se on ihanaa, kun on kunnon sukset!

Se lopullinen piristysruiske voikin sitten olla ihan joku muu.

Tee sitä mihin sulla on lahjoja ja mistä saat tyydytystä. Se antaa hirvittävästi sisältöä elämään. Jokainen on jossain hyvä ihan varmasti!

Ette oo ilmeisesti (onneksi) olleet masentuneita. Ei masentuneelle voi sanoa että lähde liikkumaan, harrasta liikuntaa, tee sitä ja tätä. Siinä tilassa ei kyllä pysty lähtemään mihinkään sauvalenkille.



Kannattaa ehkä käydä juttelemassa jossain, jopa terapiassa? Etsiä pahanolon alkulähteet ja syyt, miettiä niitä ja käydä läpi. Sitten tehdä itselle mieluisia asioita ja sellaisia, joista kokee onnistumista. Ei sen tarvi olla liikunta. Liikunta toki erittää endorfiiniä, mutta ei se mielestäni kummoista sisältöä elämälle anna. Ei joku lenkki anna onnistumisen kokemuksia? Niitä masentunut tarvitsee. Sen, että tuntee itsensä hyödylliseksi ja jossain asiassa lahjakkaaksi tässä maailmassa.

hyvä, osaan ommella, suunnitella ja valmistaa vaatteen alusta loppuun koulusta valmistuin vitosen papereilla, mutta kun se ei kiinnosta!!



Olen kyllä miettinyt tuota jonkin näköistä terapiaakin, mutta tiedän myös varsin hyvin mistä ahdinkoni johtuu, viimeiset pari vuotta on olleet aika rankkoja eikä ihan vähän vaan paljon niin henkisesti kuin fyysisesti. Ehkä tylsintä on se juuri, että tiedostaa kaiken omasta tilastaa eikä vaan osaa korjata vikaa!!



Aivan ihania vinkkejä kuitenkin pakkohan se on jostain lähteä liikkeelle:)

ja mihinkä sitä pitäisi ottaa yhteyttä, jos haluaisi jonkin näköistä juttelu apua, mutta ei mitään masennuslääkkeitä?



ap

Vierailija:

ja mihinkä sitä pitäisi ottaa yhteyttä, jos haluaisi jonkin näköistä juttelu apua, mutta ei mitään masennuslääkkeitä?

ap

ota yhteys paikalliseen mielenterveystoimistoon, sen palvelut on ilmaisia. jos on ihan kunnon terapian tarvetta niin yksityinenkin on sitten varteenotettava vaihtoehto. kela saattaa korvata osan kuluista.

Kas kun ei tullut heti mieleen toi taustakuva homma, heti alkoi piristää;)



ap

tottelevaisuuskoulutus, agility, näyttelyt. Sellainen vie helposti mukanaan.