Kohtasin tänään vanhan rakkauteni.

Kuulin jo viikonvaihteessa, että rakkauteni oli nähty paikkakunnalla. Pyysin äitiäni lasten kanssa pariksi tunniksi aamupäivällä, hän ei erityisemmin pidä tapauksesta, enkä kertonut hänelle mihin olen menossa, sanoin vain käyväni asioilla. Kun isot lapset oli lähetetty kouluun ja mies töihin pukeuduin huolellisesti. Kun äitini tuli hän arvasi heti mihin olen menossa, hän tuhahti, mutta ymmärsi, että en voi olla menemättä. Tarvitseehan nainen omat rentoutumishetkensäkin.

Piti mennä polkupyörällä sillä arvasin, että rakkauteni ei ihan lähistöllä ole. Heti en löytänyt häntä, joukosta sillä tämä tyyppi on niin kovin hyvä sulautumaan joukkoon. Mutta kun löysin kiljahdin riemusta, tarkemmin katsoen koko metsänpläntti oli täynnä suppilovahveroita.