Pienten lasten /vauvojen äidit
Rehellisesti: millainen teidän ensimäinen vuosi on ollut / fyysesti ja henkisesti?
" Niin kiire rakkauteen.. .mitä kun tuska tää ei sattuis ollenkaan?
Kommentit (8)
Meillä lapsi on nyt juuri melkein tasan vuoden.
Lapsi on ollut TODELLA helppo. Aina nukkunut hyvin, eikä liki koskaan itkenyt mitään ylimääräistä.
2 kertaa on itkenyt vauvana illalla masukipuja ja kerran itki nukkumaan mennessä vähän vanhempana, ei muuta suurempaa.
Eli lapsen " takia" ei ole ollut rankkaa, mutta muuten kyllä!
Alussa oli henkisesti todella vaikeaa jotenkin hyväksyä sitä, ettei se elämä, enkä minä, muuttunutkaan yhtään, vaan lisäksi vain tuli tuo ihmeellinen lapsi (minulla oli kuvitelmat, että kun tulen äidiksi, en enää tahtoisi mitään muuta kuin hoivata lasta, mutta eihän se pidä paikkaansa).
On ollut hetkiä jolloin olen ollut henkisesti väsynyt ja ikävöinyt menneitä. Sinkkuaikoja jne. Tuollaiset alamäet ovat lähinnä vain vaikuttaneet minuun ja minun ja mieheni väleihin, en ole koskaan " tietoisesti" purkanut niitä lapseen, vaan olen nauttinut vauvasta ja nauttinut hänen hoivaamisestaan aina.
Kuitenkin minulla on ollut, ja on yhä, vähän väliä tunnelukkoja tiettyjä asioita ajatellessa, myös lasta kohtaan (en koe aina innostusta ja halua puuhata lapsen kanssa vaan teen omiani ja lapsi omiaan).
Välillä tuntuu, etten oikein osaa leikkiä hänen kanssaan, ja olen niin tyhmä, laiska ja saamaton, että lapsi kärsii tylsyydestä.
On aivan uskomatonta, että olen saanut noin uskomattoman kiltin ja ihanan lapsen, ja usein pelottaa että en pysty antamaan hänelle kaikkea mitä hän ansaitsisi.
Fyysisesti helppoa! Pikemminkin tylsää. Lapsi nukkuu puoleen päivään, ei koksaan öisin heräile, minä nukun myös liian myöhään. Sitten on jo ahdistava herätä, kun tuntuu, että " päivä on jo mennyt" .
Ei oikein mitään tekemistä, kun mieskin tekee puolet kotitöistä, enkä ole oppinut oiekin tekemään asioita, vaikkei tarvitsisikaan (menemään vain ulkoilemaan huvikseen, tms) vaan jämähdän paikoilleni (tätä pyrin pikjimmiten muuttamaan).
Ja plaa plaa plaa plaa, aina tulee jku kumma tarve kirjoittaa kamalasti ja sitten se vain jatkuu ja jatkuu.
ilmeisesti olin masentunut. Mitäpä tässä sitten muuta kertomaan?
PuoletSinusta:
Meillä oli taas niin ajatukset...
Todella hämmentävää kuka on tämä toinen puoli minusta???
Kiinnostaisi tietää susta enemmän nimimerkin takaa
En viitsi laittaa meseosoitteita kun ovat oikeilla nimillä, mutta mukava kuulla, että jollain niin samoja juttuja sitten!
Hyvää yötä nyt!
Louise10:
En viitsi laittaa meseosoitteita kun ovat oikeilla nimillä, mutta mukava kuulla, että jollain niin samoja juttuja sitten!
Hyvää yötä nyt!
Todellakin, ilman mitään takaa- ajatuksia olisisn halunnut vaihtaa ajatuksia kanssasi...
Nuorimmaisen sairastelut päällimmäisenä huolena.