Kertokaahan mulle, jos muutamme asumuseroon miehen kanssa eli siis siirtaa kirjansa ja kokonaan muuttaakin toiselle paikkakunnalle

Vierailija:

niin onko hän tuolloin velvollinen maksamaan elatusmaksua, entä rinnastetaanko minut lapseni yksinhuoltajaksi, eroa emme vielä hae, entäs kun talonmyynnistä saadulla omalla puoliskallani rahoista ostan kaksion, voinko saada esim. kelalta tai sossusta apua vastikkeiden maksuun? Entäs lapsilisä, tuleeko se korotus?

Jos olette erossa eli ette asu samassa osoitteessa vaan kerrotte olevanne asumuserossa niin mies maksaa elatusmaksun, minimi 120e/kk, olet yksinhuoltaja, saat korotuksen lapsilisään ja kotihoidontukeen.

Siitä miten se katsotaan kun sinulla on oma asunto... en tiedä, jossain kai katsotaan että sinulla on omaisuutta joten asunto pitäisi myydä ja olla vuokralla niin vuokran saisit sossusta. Vastikkeiden maksuun saat toimeen ´tulotukea ehkä vain hetken. Ihminen jolla on omaisuutta on vaikea saada siis toimeentulotukea, ainakaaan kauaa...

Omasta asumuserostani o aikaa niin paljon, jo 5 vuotta etten edes muista miten maksut meni. Muistelisin etten saanut elatusmaksuja siinä vaiheessa. Voin muistaa väärinkin.

erota.... muuten mies on velvollinen maksamaan.



Minä olen se joka täällä eilen kertoi että me huijaamme sossua ja kelaa tämän 2 vuotta.... se toinen ketju, katso sieltä.



2, 3,

Eli siis onko se sossu vai mikä, kun sitten päättää nää päivähoitomaksut, olen nyt työmarkkinatuella töissä ja palkka on minimaalisen pieni ja joudun silti (miehen kanssa samassa asunnossa asuen) maksamaan ihan normaalitaksan, 5 h / pvä -> 120 ¿ / kk . Eli siis bruttotulot on nyt n. 850 ¿ /kk, joudunko viel maksamaan hoidosta? Kiitos, jos joku ennättää vastata.

Lain mukaan molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia, mutta he voivat päättää lapsensa elatuksesta vapaasti keskenään. Esim. jos lapset ovat yhtä paljon sinulla ja muualla asuvalla isällä niin naurettavaahan olisi ,että isä elättäisi lapset ensin kotonaan ja sitten sinunkin kotonasi. Mitään minimielatusapua ei ole olemassakaan.

mies siis muuttaa pois paikkakunnalta ja lapsi jää minulle, eli elätän hänet yksin. Sopuratkaisuun koitamme päästä, ja minusta olisi edes jotakuinkin kohtuullista, jos hän jotain lapsensa hyvinvoinnista maksaa. Mitään viikko-viikko-systeemiä meillä ei tule olemaan, ens syksynä alkaa esikoulu ja haluan, että lapsen juuret ovat täällä ja niin haluaa mieskin. Asumusero on nyt siis tosiasia, avioerokin melko varma. Jotenkin helpottaa, vaikka on kuitenkin niin pohjattoman surullinen olo!