Lue keskustelun säännöt.
Tunnen oloni ulkopuoliseksi esim. tarhan vanhempainilloissa, muiden vanhempien keskuudessa.
10.10.2006 |
He ovat minua selvästi vanhempia, 10-20 vuotta jopa. Itse en näe mitään ongelmaa eri ikäisten ihmisten kanssakäymisen välillä, tulen itseäni vanhempien ihmisten kanssa paremmin toimeen kuin ikäisteni tai nuorempien.
Mutta muut vanhemmat ehkä vierastavat sitä, että joukossa on yksi nuorempi. " Kakara" , jolla on samanikäinen lapsi kuin heillä. Enkä edes olut mikään kamalan nuori esikoisen saadessani! 22-vuotias.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (8)
siksi en ikinä käy lapsen vanheimpainilloissa en edes nyt kun on jo 6-luokalla
, aina jos on jokin esim:urheilutapahtuma sinne menen innolla huutamaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihakavereiden vanhemmat tunnen hvinkin, koska näemme lähes päivittäin.
muistelen kyllä, että vanhemmuuttaan piti ikäänkuin todistella muille, mutta onneksi oli ystäväpiirissä myös ikäisiäni äitejä. nyt kun itse katselen vanhempainilloissa nuoria äitejä/isiä, en ajattele heidän ikäänsä, vaan lähinnä luonnettaan. jonkun kanssa tulee juttuun, toisten kanssa ei, ei siinä ikää katsota
Juu, siis minä olen nyt 28-vuotias, esikoinen on esikoululainen.
Olin ihan hirveän yllättynyt, että he suhtautuivat minuun niin negatiivisesti, hirveän ennakkoluuloisesti. Esim. vanhempainillassa keskustelun sivutessa kasvatusta ja kurinpitoa he puhuivat sääntöjen ja rajojen tärkeydestä " -onhan se nähty, miten hyvin vapaa kasvatus toimii" ja minä saan silmäyksiä päälleni. Meillä on tasan tarkkaan on kuri ja järjestys! Vapaata kasvatusta tai " curling-vanhemmuutta" en ymmärrä ollenkaan. Mutta pelkästään sen vuoksi, että edustan eri sukupolvea kuin he, he olettavat, että meillä saa lapset elää kuin pellossa.
ap
Olen yksinkertaisesti vähän ujo ja varautunut, enkä yleeensä aloita jutustelua muiden kanssa, jos ei ole selkeää asiaa. Jos minulle jutellaan, olen mukana mielelläni, mutta en ehkä ole mikään superkekseliäs keskustelija, joka pitää juttua yllä.
Jos vanhemmissa on muutama laiseni (enkä ole tosiaankaan mitenkään poikkeavan ujo!), voin ymmärtää, että kaikille tulee olo, ettei huomiota saa. tuskin se on mikää ikäkysyys, kun ap ei ole mitenkään erikoisen nuori äiti. Jostan 15-vuotiaasta voisin kuvitella, että muiden äitien suhtautuminen voi olla jotenkin epäluontevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai luonne vaikuttaa enimmäkseen siihen, miten toiseen suhtautuu. Toisten kanssa tulee juttuun kun taas toisten kanssa ei millään. Mutta voisin melkein lyödä veta, että jos samalla porukalla tapaisimme missä tahansa muualla kuin esim. vanhempainillassa, tulisimme juttuun keskenämme loistavasti! Aistin vahvasti sen, että he eivät osanneet pitää minua veroisenaan vanhempana.
Ja toki on niin, että huono tuurin käydessä tällaisia tuntemuksia kokee. Jossakin toisessa porukassa ei olisi mitään ongelmia.
ap
Olen kyllä " jo" 26-v, mutta lapsen hoitoryhmässä äidit ovat kaikki n.10-15v vanhempia, kuin minä. Jotenkin olen jäänyt vähän " ulos" . vasta sitten alkoivat lämpiämään, kun lapsella oli synttärit ja vein kaikille ryhmän lapsille tikkarit synttäreiden kunniaksi. Eli jotenkin minut hyväksyttiin porukkaan, kun omat lapsensa saivat jotain minun taholta. Hassua:)