Kuinka vanhaa lasta joudutte viela nukuttamaan? Miten saisin 6-v. lapsen nukahtamaan itsekseen? Vaatii viela aitia viereen makoilemaan tai sitten istuu sylissa sohvalla.

Tai se, että saa kuunnella vaikka satukasettia tai musiikkia hetken omassa sängyssään ennen nukkumaan menoa.



Ymmärrän kyllä sinua ihan täysin. 6-vuotiaat ovat niiiin ihmeellisiä olentoja. Toisaalta hirveän isoja, mutta kuitenkin niin pieniä vielä. Monilla 6-vuotiaalla on ihan järjettömiä pelkoja, jotka menevät ohi ainoastaan ajan kanssa, ja ne voivat hankaloittaa nukahtamista ja yksin olemista.

En pidä nukuttamisena sitä, että iltasadun jälkeen äiti tai isä jää pötköttelemään lapsen viereen kunnes hän nukahtaa. Me nautimme siitä rauhallisesta iltahetkestä ja läheisyydestä ja lähes joka ilta lapsella on mielessä asioita, joista hän haluaa vielä sängyssä jutella. Minusta on ihanaa olla siinä lapsen vieressä, rentoutua itsekin hetki ja kuunnella mitä lapsella on mielessä. Nukahtaminen tapahtuu kuitenkin aina hyvin nopeasti, paitsi jos lapsella on hyvin paljon asioita mielessä. Lapselle on tärkeää saada jakaa nuo asiat ja sitten kun ne on puhuttu, tulee uni lähes saman tien. Minusta tuo iltahetki on todella arvokas!

6-vuotiaalle luen iltasadun, jonka jälkeen lukee hetken kirjaa tai tekee jotain tehtäviä puuhakirjasta..nukahtaa kyllä sitten itsekseen..

Poikamme oli 5-vuotias kun vielä nukutettiin vieressä makaamalla ja kädestä kiinni pitämällä. Sitten alettiin pikkuhiljaa puhua siitä, että " sitten kun XXXX on niin iso että nukkuu yksin..." , jolloin poika pikkuhiljaa tajusi, että asiaa odotetaan häneltä, mutta ei painosteta. Sitten kerrottiin, että jos poika opettelee nukahtamaan yksin, niin jokaisesta yksin nukahdetusta illasta saa tähtimerkin, ja kun on riittävän monta merkkiä (en muista 5 vai 10) niin lähdetään lelukauppaan.



Poika mietti asiaa muutaman viikon, välillä sanoi että haluaisi muttei uskalla ja lopulta sitten ilmoitti haluavansa kokeilla. Kokeilu meni hyvin, tähtimerkit tuli kerättyä ja pokemon-figuuri haettua lelukaupasta. Toki muutama vaikeampikin yö tuli ja takapakkia, mutta nopeasti poika loppujen lopuksi oppi nukahtamaan yksin.



Toki tuo meidän juttu oli vähän lahjomista, mutta ei minun mielestäni pahalla tavalla kuitenkaan. Poikaa ei pakotettu eikä kiristetty vaan hän itse valitsi sopivan ajankohdan kun riittävästi tahtoa ja rohkeutta oli tullut.



Hommaa ehkä kannattaa kokeilla silloin, kun aamuherätykset eivät ole kovin aikaisia, esim. syyslomalla tai joululomalla. Yksin nukahtamisessa voi nimittäin mennä aikaa.

Se on iltapala, iltapesu ja iltasatu ja siihen päälle iltahalit. Läheisyydentarve täytetään jo aiemmin päivällä tai illalla.



En ymmärrä niitä vanhempia, jotka lähtee siihen rumbaan, että makaavat lapsensa vieressä siihen asti, että nukahtaa... tai ramppaavat monta kertaa huoneessa sytyttämässä valoja, korjaamassa peittoa, kuuntelemassa huolia tms.



Totta kai menen uudestaan lapsen luo, jos hänellä on hätä (=sattuu). Mutta oikkuihin en ole koskaan lähtenyt mukaan, niinpä lapsi ei sellaisia ole uhmaiän jälkeen edes esittänyt.



Kun lapsi tuli siihen ikään, että alkoi pelätä asioita, keskustelimme, mikä auttaisi häntä nukahtamaan. Lapsi sanoi, että verhojen pitää olla kiinni (pelkäsi ikkunasta heijastuvia asioita). Kun tämä hänen toiveensa toteutettiin, ei ole kuulunut " äiti, mua pelottaa" -huutoja.

Ryhtykää vieroittaman lasta nykyisistä nukutustavoista pikkuhiljaa. Siis pieniä muutoksia kerrallaan.



Iltasadun jälkeen lapsi jäisikin omaan sänkyyn yksin pötköttämään. Ja äiti/isä istuisi samassa huoneessa vaikka tuolissa.



Seuraava askel olisi, että istuisitte oven suussa. Jne.



Helpottaa voisi tosiaan se, että lapsi voisi kuunnella rauhallista musiikkia tai satukasettia. Ja joku yövalo olis hyvä olla.



Meillä ovi rappuun auki, ja siellä valo.



Sitten lapselle kannattaa viestittää, että isi ja äiti puuhailevat tässä ihan lähellä vielä iltatoimia. Jos tarvis, voi luvata piipahtaa kohta katsomassa. Ja aika pian kannattaa käydä 1. kerran. Tällöin lapsi tuntee, että yhteys vanhempiin ei katkea, vaikka hän jääkin yksin sänkyynsä.



Onhan teillä unilelu tai unirätti? Sekin vois auttaa.



Meillä myös iltarukous otettiin käyttöön, koska se rauhoittaa lasta. Lisäksi sanomme heille joka ilta että " Oma koti on maailman turvallisin paikka. Oma sänky on maailman turvallisin paikka."

Jossain vaiheessa olen kai vaan sanonut ihan suoraan, että nyt menen tekemään töitä, että pääsen itsekin nukkumaan - lapsi varmaan oli pettynyt, mutta tyytyi kohtaloonsa.



Välillä hän pyytää vieläkin (6,5 v) että nukuttaisin, teen yleensä niin, että makoilen sängyssä hetken, mutta kun jutut on juteltu, menen pois. Meillä lapsi keksii tikusta asiaa loputtomiin, jos sille päälle sattuu.



Eipä tässä ollut mitään vinkkiä, mutta näin meillä.

Vai onko vielä kenties pinnasängyssä?

Vierailija:

Vai onko vielä kenties pinnasängyssä?

Ei ole pinnasängyssä. :-)

En muista minkä ikäinen oli, kun yritti (ehkä 1,5 v?). Kannoimme hänet joka kerta takaisin sänkyyn. Alle viikossa oppi, ettei kannata yrittää.

Esikoinen lahjottiin nukahtamaan itsekseen 3-vuotiaana ja kuopus aiotaan lahjoa sitten kun täyttää kolme (nyt 2 v.). Esikoinen lahjottiin Linnanmäki-reisulla, eli kun oli 5 iltaa nukahtanut itsekseen, pääsi Linnanmäelle.



Esikoiselle tulee nykyään (hän on 4,5 v.) tosi paljon juttuja mieleen nukahtamistilanteessa, eli hetken juttelemme hänen sängyllään, mutta aika pian pääsen lähtemään omiin puuhiin. Tulee pois sängystään äärimmäisen harvoin.



Kuopus on niin kiinni minussa, etten pysty häntä vielä nukutuksesta " vieroittamaan" , mutta toisaalta en koe hänen nukuttamistaan kovinkaan rasittavana, joten voin hyvin kuvitella jatkavani näin vielä vuoden.

että kantaa tarjota lapselle hänen kaipaamansa turva ja nukuttaa.



Kyllähän jotkut laittaa lapset unikouluun jo ihan vauvana, että antavat huutaa ja vauvat oppivat tyytymään siihen, että heidän tarpeitaan ei tyydytetä. Mä en pidä sitä suositeltavana. Mutta saahan siitä iltarauhaa. Pidän kuitenkin lapsen henkistä kehitystä arvokkaampana.