Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapsi luku jäädä kolmeen?
22.08.2006 |
Mulla on jostain lapsuudesta sellainen mielikuva, että kolmilapsisessa perheessä se keskimmäin jää aina vähemmälle huomiolle. Esikoista paapotaan, kun on se ensimmäinen, kaunein, rakkain. Kuopus on taas se perheen iltatähti. Itse olin keskimmäinen lapsi ja podin sitä kuuluisaa syndroomaa ja olin todella kateellinen siskolleni ja veljelleni. Uskaltaako tässä enää kolmatta lasta edes haaveilla saati tehdä!? Lapsiporukassahan ainakin olen huomannut, että se kolmas lapsi leikissä on aina liikaa!
Kertokaa kokemuksia niin kolmen lapsen äidit kuin isätkin, ja myös te jotka olette kolmilapsisesta perheestä! Ja muutkin saa kantaa ottaa. Tämä kysymys vaivaa mua todella pahasti, kun mies on ehdottomasti sen kolmannen jälkeen pistämässä putket solmuun.
Kommentit (5)
Tuskinpa kukaan sekoaa siksi, että on keskimmäinen lapsi. Jos tiedostat asian noinkin voimakkaasti, osaat varmaan itse vanhempana väistää ne klassisimmat sudenkuopat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis omassa lapsuuden perheessäni, tämän on minun lisäkseni huomannut myös nuorempi sisarukseni, joten aina ei ehkä mene ihan noin. Itse olen siis vanhin.
Ja sehän johtui vanhemmistani, eikä niinkään järjestyksestä. Itse uskon kyllä pystyväni olemaan tasapuolinen kolmellekin lapselle.
Meitä on kolme, mutta ei minusta minua esikoisena ole mitenkään paapottu. Päinvastoin, oltiin ankarampia, kun vielä oli periaatteita ja asiat tuntuivat pelottavilta. Pikkuveli pääsi helpommalla, kun olivat jo nähneet, että minä selvisin esim. kaupungilta kotiin yöllä ilman ongelmia.
Keskimmäisen lapsen kanssa vanhemmillani on ollut eniten murheita, oli kännissä törppöilyä, pinnaamista koulusta, putkareissuja, kioskimurto, pari häätöä jne jne. En tiedä mikä on ollut luonnetta ja mikä huomionhakuisuutta. Nyt on kyllä ihan normaali 30-vuotias, pahin murrosikä vain kesti toistakymmentä vuotta...
Nuorempaan veljeeni minulla onkin melkein 10 vuotta eroa, joten hän on selvästi ollut iltatähti ja vauva. Ja on vieläkin, äiti voiteli aamulla voileivät vielä lukioaikanakin :o
Ja ihan hyvin on mulla asiat. Tosin minusta oli aivan ihanaa, että en saanut niin paljon huomiota. Tai siis, kun kerran hoidin koulun loistavasti, sain sitten muulla ajalla touhuta mitä tykkäsin.