2,5-vuotias on viimeisen kuukauden aikana alkanut yllättäen kömpiä meidän viereen yöllä.
ei siinä muuten mitään, mutta potkii ja huitoo unissaan niin, että me muut (minä, mies ja koira) ei saada nukutuksi. Olisko tämä joku vaihe, johon ei kannata kovin lujasti puuttua, siis tarviiko enemmän läheisyyttä tms. vai pitäiskö alkaa kiikutella omaan sänkyyn? Vauva nukkuu läpi yön omassaan, joten hirveitä kiukunpurkauksia en keskellä yötä välittäis kuunnella.
Kommentit (6)
Minä, mies ja KOIRA ei saada nukuttua, kun 2v liikkuu unissaan. Tää alkaa olla jo tän palstan parhaita.
Nyt ilman muuta viette sen lapsen takaisin sinne omaan huoneeseen, laitatte vielä vaikka oven lukkoon, ettei vain pääse äidin viereen. Sitten laitatte itsellenne ja koiralle korvatulpat ja heräätte kaikki aamulla virkeänä. Paitsi lapsi tietty, mutta eihän sen oo väliä, voit viedä sen aamulla virikehoitoon ja illoiksi mummilaan.
Onhan se nyt kumma, että lapset alkaa aikuisten elämää hankaloittamaan.
toiseksi: lapsi saa tottakai tulla miedän viereen niinkuin koirakin, mutta koska potkii niin kovasti, meinaa herättää vauvan, koska koira nousee joka välissä itseään ravistelemaan potkujen seurauksena. Kolmanneksi: lapsi on pari kertaa kiipeillyt unissaan jommankumman meistä päälle ja tipahtanut lattialle. Jostakin syystä parisänky stimuloi häntä tällaisiin öisiin akrobatiaesityksiin, kun taas omassa sängyssään nukkuu hyvin. On tietty kamalaa, että koira nukkuu meidän vieressä, mutta se on yhtä huonosti kasvatettu kuin lapsetkin, puhumattakaan meistä aikuisista.
vaan makkarin ovi laitetaan yöksi kiinni ja kissa pinkoo koppaansa kylppäriin, koira kuorsaa työhuoneessa korissaan.
Ja meillä on lapsia varten sängyn alla patja. Se vetäistään esille, pään alle tyyny ja peitoksi torkkuhuopa ja siinä sitten nukutaan. Hyvin on toiminut, nukkui siinä sitten iskä tai lapsi ;)
Me ei kertakaikkiaan voida alkaa nyt kouluttaa koiraa, kun vauva on alkanut nukkua 10 tunnin yöunia. Ehkä sitten joskus, kun lapset siirtyy omaan huoneeseen, ja meille jää tuo koira. Tosin toiveissa eletään, että koira siirtyis tyttöjen mukana...ap
Meillä 2v4kk poika alkoi näkemään painajaisia n.1kk sitten ja päivälläkin pelkäsi kaikkia kovia ääniä ja mitä ihmeellisempiä asioita, eikä enää nukahtanut omaan sänkyyn. Noin kuukauden verran se nukkui vieressämme ja nyt alkaa olla tilanne ohi. Nyt on alkanut nukkumaan rauhallisesti omassa sängyssään. Mielikuvituksen kehitys tuon ikäisillä on varmasti iso syy siihen, että kaipaa turvallisuutta ja sen vuoks kömpii viereen. Kyllä se siitä ohi menee, toisilla ennemmin ja toisilla vähän myöhemmin :) !
en henno kantaa öisin pois, kyllä se aikanaan loppuu