Lue keskustelun säännöt.
Hassua, miten tiukassa joidenkin päässä istuu, että lapsiaan rakastava äiti haluaa olla 24/7 lapsiensa kanssa.
24.05.2006 |
Minä rakastan lastani, mutten halua viettää hänen kanssaan vuorokauden jokaista tuntia. Epäilen, etten ole ainoa.
Kommentit (18)
Vierailija:
Eli siinä meni ap:n jeesustelut kankkulan kaivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eli siinä meni ap:n jeesustelut kankkulan kaivoon.
koululaisen verran ja sittenkin pitää rientää hakemaan lapsi hoidosta oitis ennen kauppareissua ja sitä rataa.
ei hyvä äiti ole marttyyri joka uhraa kaiken perheelle!! myös itsestä pitää huolehti että jaksaa antaa enemmän perheelle!! kaikille äideille kuuluu hetki vain itselle!!
Vien todellakin lapsiani hoitoon, ja nautin tuulettumisesta. Minusta sitä on vaan turha pönkittää ap:n keksimällä kiertoilmauksella, koska en usko, että kukaan ajattelee niin. Toistan: ei kukaan äiti halua viettää elämänsä jokaista hetkeä lastensa kanssa. Kyllä sen voi sanoa ihan suoraan.
5
En ole lapseni kanssa 24/7 joskus lapset jää miehelleni, jotta pääsen kampaajalle, kaupungille jne. Hoitoon emme heitä saa helposti (kerran on ollut mll:stä), mutta kuopus on aika pieni vielä vakituisempaan ulkopulisen hoitoon laitettavaksi. Sukulaisia ei ole, kummit ovat kiinni omissa lapsissaan, sisaruksia ei ole, mutta siihenkin tottuu
Kukaan äiti ei varmasti halua olla lapsen kanssa 24/7 ja vaikka ei lasta 1veenä laitakaan hoitoon päiväkotiin ja joka toinen viikonloppu mummolaan VOI pitää huolta itsestään! Uskomaton uskomus tuollainen, että joka on lastensa kanssa 23/7 ei voi olla aktiivinen, kaunis ja reipas nainen!
Kenellä täällä on se ongelma? Tuntuu, että niillä jotka potevat huonoa omaatuntoa siitä, että viskaavat lapsensa milloin minnekin, että pääsevät " tuulettumaan" kun lapset on niin rankkoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne, mutta eivätpä lapset kauan ole pieniä, pian ne itsenäistyvät, ja tulee omat menot.
Vierailija:
Meillä sama tilanne, mutta eivätpä lapset kauan ole pieniä, pian ne itsenäistyvät, ja tulee omat menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäksi minulla ainakin oli tosi voimakas symbioosivaihe ekan vuoden aikana. AV olisi leimannut minut läheisriippuvaiseksi, lapsensa kautta eläväksi marimammaksi kun en oikeasti halunnut olla erossa lapsesta vaan ikävöin häntä kirjaimellisesti joka hetki kun olimme erossa. Minusta se on aivan luonnollista, että on ikävä.
Varmasti kaikki haluaa sitä muutakin tekemistä. Mua vaan ärsyttää, kun satun olemaan hyvin kotona viihtyvää tyyppiä. Käyn 1-2krt viikossa kaupassa ja ihmisten kanssa seurustelen, jos niitä käy meillä. Ja sitten saan marttyyrin leiman, kun en halua kulkea baareissa ym. Mun mielestä jokainen saa pitää omaa aikaa sen verran kun haluaa, mutta ei ole kiva kun aina tapellaan käy sitten jossain tai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole lasteni kanssa 24/7. En ole miehenikään kanssa 24/7. En halua edes olla heidän kanssaan 24/7, vaan minä, mies ja lapset tarvitaan myös kaikki omaa aikaa, niin perhe ja parisuhde voi paremmin, jos kaikille annetaan omaakin aikaa, eikä roikuta toisen lahkeessa 24/7. Meillä on paljon kotona rakkautta ja hyvää fiilistä, vaikkei me toisissa 24/7 kiinni ollakaan.
Vierailija:
Mun mielestä jokainen saa pitää omaa aikaa sen verran kun haluaa, mutta ei ole kiva kun aina tapellaan käy sitten jossain tai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
öö... mikä se nyt olikaan... ai niin, 24/7.
mutta tähänkin on täysin järkevä selitys, lapseni on erittäin pahasti vammautunut ja ei elä kovin pitkään! tämä on ihme että on näinkin pitkään kuin vuoden elänyt! niin en todellakaan halua olla hänen luotaan hetkeäkään poissa vaikka se varmasti hyvää tekisikin!en voisi antaa itselleni anteeksi jos hän juuri silloin lähtisi täältä kun olen esim. jossain baarissa TUULETTUMASSA! minä haluan mieheni kanssa olla silloin siinä paikalla ja antaa tyttärelleni suudelman kun hän täältä lähtee parempaan paikkaan, missä ei ole näitä kauheita kipuja ja tuskia! helppoa luopuminen ei ole, hän oli erittäin toivottu lapsi ja myös rakastettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti kirjoittanut, että meidän lapset ei ole koskaan hoidossa, kun ei ole mitään paikkaa, minne heidät laittaisi. Heti saa kommentteja, että onpa se meikäläisenkin parisuhde tuhoontuomittu, kun en voi hetkeksikään lapsistani irrottaa.
Tietysti on erilaisia näkemyksiä esim. lastenhoidosta, mutta en minä kuuntele kenenkään muun neuvoja kuin omia jos ihan vakavissaan ollaan. En halua olla kenenkään kanssa 24/7. Ei kukaan yleensä halua ellei sitten ole ongelmia itsensä ja muiden kanssa.
Mitä tulee pidempiaikaisiin erossa oloihin esim. 3-7 päivän mittaisiin vauva iässä niin minusta sekin on tosi normaalia. Ehkä se johtuu siitä, että hoitaja on lastenkasvattaja ammatiltaan ts. voin luottaa aivan täysin siihen mitä äitini tekee. Ei lapsen perusturvallisuus tai äitiyteni ole siitä järkkynyt. Ihanaa saada vapaa-aikaa toisistamme.
mä en ole koskaan ymmärtänyt sellaista puhetta, miten joku voi saada vapaapäivän omasta elämästään?
Vierailija:
mä en ole koskaan ymmärtänyt sellaista puhetta, miten joku voi saada vapaapäivän omasta elämästään?
Eli siinä meni ap:n jeesustelut kankkulan kaivoon.