Pitäisiköhän huolestua: kohta 3-v. neiti itkee lauantaiaamuisin, koska ei pääse päiväkotiin...

kuin kotona olevat. Riidelläänkö kotona, onko rajat asetettu (rajat tuo turvaa), huudetaanko lapselle???? Ilmeisesti tuo lapsi kannattaa antaa kokonaan lastenkotiin ja hän pääsee eroon vanhemmistaan.

nauttii vapaasta viikonlopusta, jolloin saa olla rauhassa perheensä kanssa ilman aikaista heräämistä. Onko kodissa ja vanhemmilla kaikki kunnossa?

...

Täysin normaalia jos lapsi viihtyy hoidossa. Ole vain tyytyväinen hyvästä hoitopaikasta ja oikeasta ajoituksesta hoitoon viemisen suhteen.



Meillä vajaa 3-vuotias ei varsinaisesti kaipaa päiväkotiin, missä hän on juuri aloittanut. Mutta hän puhuu viikonloppuisin jatkuvasti asioista, mitä siellä on tehty ja hoitotädeistä+ uusista kavereista. Arkiaamuisin hyppii innoissaan päiväkodin ovesta sisään.

Jos on niin se on se uutuuden viehätys ;) Ensalkuun on mennyt aikaa, kun on tottunu paikkaan ja nyt on sitten innostunut, kun on huomannut että siellä on hauskaa ja kavereita ;)



Menee kyllä ohi joten ei hätää ;) Keksikää jotakin kivaa puuhaa yhdessä, vaikka askartelua tai metsäretki... Ja lapselle voi myös selittää, että kaikki muutkin lapset ja hoitotätit ovat nyt kotonaan, eikä päiväkodilla ole ketään... Ja leikkejä voi jatkaa sitten maanantaina ;)

Meilläkin 3v 6kk meininki tämä: Vapaa aamuina vinkuu että haluaa p.kotiin ja p.koti aamuina haluaa pitää vapaapäivän. Tässä tuskin on mistään kovin syvällisemmästä asiasta kyse....

Minunkin mielestäni kertoo jotain kotioloista tai ainakin vanhempien ja lapsien suhteesta

Minusta on ihan normaalia, että lapsi on niin innostunut kavereista ja hoitopaikasta, että haluaa mennä sinne viikonloppuisinkin. Varsinkaan jos kotona ei ole leikkikavereita. Meilläkin aikoinaan tyttö halusi mennä päiväkotiin viikonloppuisin, mutta meni kuitenkin aika pian ohi tuo vaihe.

3 v on vielä niin pieni et kyllä äidin ja isin seura luulis voittavan kaverit. Varsinkin kun arjet kuitenkin hoidossa. Meillä ainakin lapset ihan onnessaan viikonlopusta ja et saa äitin kaa olla, ulkoilla jne. Meillä lapsen kanssa viikonloppuisin yhteinen harrastuskin.



Ja lisään vielä että viihtyy hyvin hoidossa

Lapsi on tosiaan aloittanut juuri kuukausi sitten päiväkodissa. Oli viime keväänä hetken pph:lla, jonne ei mennyt kovin mielellään.



Kotona on kyllä mun mielestä ihan ok olot. Eli miehen kanssa rakastamme toisiamme ja lapsi saa molemmilta huomiota ja hellyyttä ja lapsen kanssa tehdään asioita ihan niin kuin ennekin (piirretään, askarrellaan ja käydään puistossa ja kylässä)



Eli taitaa tosiaanolla uutudenviehätystä ja todella mukava paikka muutenkin (myös vanhempien mielestä). Ja siellä on kyllä todella mukavat hoitajat, jotka keksii paljon erilaista tekemistä.



Lisäksi tuo meidän neiti on kyllä erityisen sosiaalinen tapaus (ja ei ole pelkästään vanhempien mielipide) niin kait se on luonnollista, että kaipaa sinne viikonloppunakin

Jos lapsi on aloittanut hoidossa hiljattain (tai vaikka ei olisikaan) ja viihtyy hyvin, on ihan normaalia käytöstä. Huvittavaa, että siinäkin nähdään jokin ongelma kotioloissa. Onko se niin vaikea myöntää, että ' kamala säilytyspaikka' voi olla lapsen elämässä jopa hyvä asia;-)



Sitäpaitsi tuohon ikään kuuluu monilla se, että halutaan jotakin mitä ei saada. Aina pitäisi saada se vaihtoehto, jota ei ole tarjolla. Kuten joku sanoi, kotona ollessa halutaan hoitoon ja päinvastoin. Puistossa halutaan kotiin ja kotona puistoon. Maitoa tarjotessa halutaan vettä ja päinvastoin.



Hieman laajempaa näkökulmaa mammat hyvät.

Omani on aina kiintyneet meihin vanhempiin kyllä ne murrosiässä sitten voivat itsenäistyä ja hakea " perheensä" kavereista. Näin normaalissa lapsuudessa käy. Itse aina kun kuulen, että lapsi ei halua tarhasta kotiin TIEDÄN ettei perheessä vuorovaikutussuhteet ole ihan ok.

Esim. hyvin sosiaalinen, jonkun vuoden kotona hoidettu lapsi saattaa olla alussa jo pelkästään kavereista niin innoissaan, että haluaisi hoitoon myös viikonloppuisin. Se on myös iso muutos hänen rutiineihinsa ja alussa voi olla vaikea hahmottaa, ettei joka päivä mennäkään hoitoon. Hassua, että tässäkin vanhemmat pyrkivät kiillottamaan omaa kruunuaan unohtaena sen, miten paljon lapsen persoonakin vaikuttaa.



Kun on oikeasti nähnyt kovan kohtalon lapsia, joille hoitopaikka on parempi ja turvallisempi paikka kuin koti, ei voi kuin ihmetellä vastauksia. Voin kertoa, että sellainen lapsi käyttäytyy ihan eri tavoin kuin ap:n kuvauksessa.

Eihän tietenkään voi olla niin et lapsen ja vanhemman välit eivät ole parhaat mahdolliset..



Pois se meistä, mehän olemme täydellisiä äitejä, kasvattajia, naisia, puolisoita jne.

Tietenkään meissä ei voi olla mikään vialla saati sitten lapsissamme.



Mitähän tuo avarakatseisuus tässä nyt oikein tarkoittaa? Sitäkö juuri et valitaan itselle mieluisin ratkaisu?



Minun mielestäni hoidossa kuuluukin ja voi viihtyä, niin minunkin lapseni tekevät. Ei se silti pois sulje äidin ja isän tärkeyttä, ovat mielestäni ja lapsieni mielestä tärkeämpiä kuin hoitopaikka.



Voihan tietenkin olla myös kysymys siitä et kotona tylsää, ei keksitä puuhaa tai ei ole tarpeeksi aikaa lapselle kun isin ja äidin pitää viikonloppuisin hoitaa omaa suhdettaan.

Ei hoitopaikassa viihtyminen sulje pois vanhempien ykkössijaa lapsen elämässä:D Eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä viikonloppujen sisällön tai vanhempien ' suhteen hoitamisen' kanssa.

Valitset selityksistä sen, mikä sinusta tuntuu itse parhaalta. Ihmisten mielipiteet ovat kaikki enemmän tai vähemmän subjektiivisia. Lukeudut meihin maan matosiin itsekin.

älä ole huolissasi, tuo on ihan normaalia. On aika sääli, jos vanhemmat arvottavat omaa vanhemmuuttaan ja kotioloja sen mukaan, viihtyykö lapsi hoidossa vai ei. Se on nimittäin epävarman vanhemman merkki :)



Ole onnellinen, että lapsella on hyvä hoitopaikka jossa viihtyy. Kaverisuhteet alkavat tuossa iässä olla tärkeitä ja merkitsevät lapselle todella paljon. Ei se vähennä vanhempien merkitystä. On kauheaa jos vanhempi ajattelee niin, että lapsen täytyisi aina olla mieluiten kotona, että se on hyvän ja onnistuneen vanhemmuuden merkki. Itsetuntoa kehiin, hyvät äidit!



Ja nyt syytös sille, joka TIETÄÄ että jos lapsi ei halua päiväkodista kotiin niin kotioloissa on jotain vikaa. Sinun takiasi kahvia on nyt näppiksellä ja näytöllä :) Lapseni päiväkodissa on sitten suurimmalla osalla lapsista todella huonot kotiolot, koska lapsia hakiessa aika monesta suusta kuuluu " tulit liian aikaisin, leikki on kesken, en vielä halua lähteä kotiin"



Minun täytyy nyt muutamien vastausten perusteella alkaa todella pohtimaan, mikä kotioloissamme on vikana, jotain nimittäin on pahasti vialla: lapsi (4v) lähtee aamuisin rallatellen hoitoon, on perjantaisin pettynyt kun ei seuraavana päivänä pääsekään leikkimään kavereiden kanssa. Ja joskus hakiessa ei millään vielä haluaisi lähteä, koska olen tullut hakemaan häntä liian aikaisin ja leikki on kesken.



Neuvolan ja päiväkodin mukaan lapsi on kyllä sosiaalinen, avoin, kehityksessä ikäistään edellä, tasapainoinen, positiivinen. Ja erikoismaininta kummastakin paikasta: lapsella on hyvin läheinen suhde vanhempiin. Pitää varmasti ottaa perheneuvolaan yhteyttä ja alkaa selvittämään, mikä perheemme kotioloissa oikein mättää :)



Eli ap: ole tyytyväinen, että olet löytänyt lapsellesi hyvän tarhapaikan, paikan jossa hän viihtyy ja kokee olonsa turvalliseksi. Ja ilmeisesti hän on saanut paljon uusia kavereita, koska haluaa sinne viikonloppuisinkin.

kiintymyssuhteen vanhempiinsa luonut jää hoitoonkin mielellään ja helpommin (ei tietysti koske tiettyjä kehitysvaiheita tai pikkulapsia). Kuten moni kuitenkin tietää, se ei mene näin yksioikoisesti kumpaankaan suuntaan.



Minusta vaikuttaa siltä, että ap:n lapsella on kokonaisuudessaan asiat todella hyvin.