Onko kenelläkään asperger-lasta???

Nyt yritän kovasti saada häntä asiantuntijan pakeille, koska masennuksesta ei meinaa tulla loppua. Hän on murrosiän jälkeen ollut taipuvainen masennukseen, koska kavereita ei ole yhtään eikä hän pääse mihinkään porukoihin mukaan. Hän tuntee itsensä niin oudoksi ja syrjäytyneeksi. Toisaalta olisi halua olla samanlainen kuin muut, mutta kun ei ole, niin minkäs teet.



Lapsena hän viihtyi itsekseen ja leikki omia juttujaan. Aina oli joku keräilyharrastus, ja kerättävistä jutuista piti saada kaikki osat, muuten seurasi raivari ja täysi kaaos hänen elämässään. Hän oppi lukemaan 3-vuotiaana, englannin kielen hän oppi pelaamalla pelejä ennen kouluikää. Koulu meni hyvin, mutta ei ollut kavereita, ja kotona hän sai kauheita raivokohtauksia. Hänen piti aina tietää tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan. Jos asiat menivätkin eri lailla kuin oli suunniteltu, niin seurasi raivokohtaus, ja nykyään siis masennus.



Olen pyytänyt häntä tekemään netissä asperger-testin, mutta vielä hän ei ole suostunut sitä tekemään. Tein sen muuten itse ja sain itselleni niin paljon pisteitä, että testin mukaan olisin itsekin asperger. Olenkin aina tuntenut olevani jotenkin ufo.



Jos epäilet aspergeria, yritä saada lapsellesi diagnoosi. Mietä ei aikanaan otettu vakavasti, kun pojalla alkoi ilmetä ongelmia kaverisuhteissa. Kun koulu meni hyvin, niin kaikki oli olevinaan hyvin. Nyt kaduttaa, ettei silloin oltu tarpeeksi pontevia avun hakemisessa.

Ilmenee ainakin meillä asioihin jumittumisella, eli siirtyminen tehtävästä toiseen aivan erilaiseen juttuun on hankalaa.

Jotkut kaverisuhteet ovt vaikeita. Vain harvan kanssa tulee toimeen. Ulkopuolisen silmissä tuntuu varmaan itsekkäältä lapselta, kun on halukas kertomaan vain omia juttujaan ja puhumaan muiden päälle.



On erittäin eläinrakas, säälii esim. orpoja ja köyhiä lapsia.