Lue keskustelun säännöt.
Nyt vasta tajuan, kuinka ääliömäiseltä lapselle huutaminen kuulostaa
06.10.2006 |
Aamupäivällä leikkipuistossa yksi äiti karjui n 2-3v lapselleen hiekkalaatikolla pää punaisena. Lapsi oli pikkusisarensa kanssa siinä ja laittoi hiekkaa suuhunsa. Äiti karjui niin että puisto raikasi, eikä se kyllä saanut lasta tottelemaan. Itse aiemmin huusin 2,5v pojalleni, mutta sitten tein periaatepäätöksen, etten huuda. Kuitenkin muistan itsekin, kuinka kurjalta se tuntui lapsena. Ja nyt olenkin huomannut, että lapsi tottelee paljon paremmin ja uhmakin on vähempänä, kun rauhallisesti ja napakasti sanon ja neuvon :)
Kommentit (11)
Meillä naapurin rouva karjuu lapsilleen. Ääni on kuin apinalta päätä leikattaisiin.
Itse en huuda, se on paitsi järkyttävän kuuloista, myös turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miltä tuntuisi, jos vaikka töissä pomo karjuisi kuin leijona sinulle?
Tiedän, että se on väärin, pitäis varmaan mennä johonkin itsehillintäkurssil... Kaupassa olen usein kuullu, kun äiti on karjunu lapselleen samalla tavalla kuin minä. Se kuulostaa hirvittävältä ja kun katsoo vierasta lasta, kun se itkuisena kuuntelee äidin karjumista, niin muistaa sen itse jonkun aikaa... Yleensä jos on paha päivä ja olen lapsille kireä niin illalla pyydän anteeksi ja halitaan. Selitän, että äitillä on ollut känkkäränkkä päivä, eikä tarkoittanut pahaa, eikä olisi saanut huutaa. Sitten halitaan ja sovitaan. Väärinhän se on, mutta toisaalta huomaa lapsetkin, että aikuisetkin kiukuttelee.
parasta kasvatusoppia on, kun näkee puistossa tai jossain jonkun toisen äidin kasvattavan lastaan samalla tavalla tyhmästi kuin itse joskus tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
parasta kasvatusoppia on, kun näkee puistossa tai jossain jonkun toisen äidin kasvattavan lastaan samalla tavalla tyhmästi kuin itse joskus tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttu äiti huutaa aina kurkku suorana ja sättii lastaan kaikesta. Kun olen hänen seurassaan, huomaan, että itsellekin tarttuu ihan huomaamatta sama tapa. Ja vastaavasti jos viettää aikaa jonkun tosi kärsivällisen kasvattajan kanssa, huomaa että itsekin on monta päivää sen jälkeen rauhallisempi lapsen kanssa. Pitäisi varmaan olla vähän tarkempi siitä, millaisten äitien kanssa liikkuu...
Paljon kivempaa itsellekin.
Jotain huutamistarvetta on kyllä selkeästi patoutunut: huusin tänään työkaverilleni, kun ei tuntunut järkipuhe menevän perille. Huuto auttoi. Johan kuunteli, mitä mieltä MINÄ olen, kun ensin säikähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan ihan tavallinen normaali äiti. Rääkyjät ovat toista kastia.
Eikös ole hienoa, kun aina välillä silmät avautuu. Onnea valitsemallesi tielle :)!