Mä en tajua, miksi päivähoitoa pidetään sellaisena peikkona, joka on pahempi kuin muu hoito

siinä piilee tämä peikko:

joku äiti pääsee helpomalla kuin mä

Meillä lapset on aloittaneet päiväkodissa 10 kk - 24 kk ikäisinä ja hyvin on mennyt. Osa on nyt tasapainoisia ja iloisia koululaisia.



En haluaisi laittaa lapsiani perhepäivähoitajalle, koska silloin vain yksi ihminen olisi vastuussa lapsistani. Tämä henkilö voisi olla erittäin hyvä, mutta myös sellainen joka ei tulisi parhaalla mahdollisella tavalla lapseni kanssa toimeen.



Luulen, että aika moni niistä, jotka täysin mollaavat päiväkodit, ei ole sellaisessa käynytkään.

Syy on se, et olen työskennellyt useita vuosia päiväkodeissa ja eivät vaan ole mielestäni hyviä paikkoja lapsille.



Siksi harmittaa kun äidit puhuvat vievänsä tarhaan suunnilleen viettämään laatuaikaa, on muka lapsen parhaaksi. Vaikka todellisuudessa se on aika kaukana laadusta.

Ja ai että mua ärsyttää tyypit, jotka moralisoi äitejä jotka vie lapsensa hoitoon. Elämäntilanteet muuttuu, kaikki ei kuuluta asioitaan ympäri kylää, ei toisen asioita voi pohjia myöten tietää.



Ei pitäisi olla niin kärkevä besser-wisser kommentoimaan aina muiden juttuja. Mä luulen, että kärkevimmät ovat juuri niitä, joiden on elämä on ihan perseellään.

kun monet äidit ei raaski laittaa lastaan hoitoon tai eivät halua mennä palkkatöihin ja sitten mollaavat päivähoitoa.

ja luotan täysin, että minunkin lapsestani siellä huolehdittaisiin.



Ongelmat ovat ihan samat kuin kotonakin. Esim. joskus voi vaatteet kastua, pissa tulla housuun, itku päästä, pahaa ruokaa, aikuinen ei ehdi leikkiä tms.



Luulen, että olen äitinä huonompi kuin hoitaja työaikanaan. En esim. kauheasti leiki lapseni kanssa.

en lapsiani pane.



Talot ovat homeisia ja remontin tarpeessa, hoitajat tympeitä, työlääntyneitä ja väsyneitä, eivät kunnolla muista edes, montako lasta heidän ryhmässään on, saati lasten nimiä yms. Yhdellä hoitajalla voi olla kontollaan koko 12 - 15 lapsen ryhmä monta päivää, jos toinen hoitaja on sairaana. Hoitajat vaihtuvat ihan koko ajan.

että kai minä tajuan, että ei lapsille siellä mitään virikkeitä tai mitään muutakaan ehditä tarjoamaan. että ihan perushoito (kuiva vaippa ja ruoka) _pyritään_ turvaamaan, mutta muuta ei. Että päiväkoti on säilytyspaikka siksi aikaa, kun vanhemmat on töissä.

että ryhmässä on aina muutama suosikki jota huomioidaan jne. Sitten ryhmässä on aina myös niitä joiden tarpeisiin ei kunnolla vastata, huomioida. Selvästi näkee kenestä lapsesta pidetään ja kenestä ei.



Olen toiminut yhteensä varmaan 20 päiväkodissa ja sama kaava toistuu.



Myös vanhempien " ´status" vaikuttaa siihen, miten lapseen suhtaudutaan. Ikävä kyllä.

Ainakin meillä päin hoitajat kiertävät koko ajan. Sopimukset on muutaman kuukauden mittaisia, myös päiväkotien johtajilla. Tulee ilmeisesti halvemmaksi.

Asia on niin, että me äidit emme uskalla tuomita toisiamme ihmisinä. Emme tahtoisi alentua olemaan totaalisia paskiaisia toisille äideille.



Mutta KAS! On olemassa se " lapsen paras" . Nyt kaikki oma paha olo voidaan räväyttää toisen silmille tuomitsemalla tämä toinen, haukkumalla tätä, arvostelemalla. Ja lopuksi todetaan: " Siis mähän ajattelen vain sun lastes parasta."



Kukaan tuomitsija ei ajattele kenenkään toisen lapsen parasta.

On vain niin kiva päästä tuomitsemaan.

Ja " lapsen paras" on mukava peitto, johon voi piilottaa kaikki omat turhaumansa.



Katos, ku mäkään en mitenkään siis arvostele teitä tuomitsijoita. Siis mua ei yhtään ärsytä teidän tyhmyytenne.

Mä vaan niinku aattelen teidän lastenne parasta.

Ois kiva, kun lapsilla olis älykäs mutsi.



Oikeasti joka toisella palstailijalla on tarve asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Tästä tarpeesta sikiävät nämä tuomitsevat keskustelunavaukset.

Olin kiertävänä. Eli tuurasin eri päiväkodeissa sairastapauksien ym vuoksi. Välillä pestit oli pidempiäkin. Kiertävänä siksi että sain lomaa kun sitä halusin. Olen toki ollut vakituisenakin.



Epäilitkö, että olen niin epäkelpo ja huono ettei minua palkattu mihinkään? Voin kertoa sinulle, että päiväkotiin pääsee hyvin helposti töihin.

a tyyppejä. En voi millään uskoa, että nämä hoitajat muuttuisivat hirviöiksi, silloin kun kukaan vanhemmista ei ole paikalla.



Ja kyllä pienetkin saavat virikkeitä. Satuja luetaan paljon. Pihalla on mieletön arsenaali kivoja pihaleluja: työnnettäviä autoja, hiekkakaivureita, polkupyöriä jne.



Ja tämä siis Helsingin kaupungin päiväkodissa. Ja rakennus on uusi...ei homeongelmaakaan.

Tunsinpa eräänkin, joka paheksui kovasti sitä, että vein esikoiseni hoitoon alle 2-vuotiaana ja menin töihin. Myöhemmin kävikin niin, että heidän taloudellinen tilanteesa vaati molempien työssäkäyntiä. Ja yhtäkkiä heidän alle 3-vuotiaansa olikin jo ihan valmis hoitoon, kaipasi ikäistensä seuraa ja niin edelleen.



Ja erään toisen, joka paheksui niin kovin kaikkia, jotka eivät noudata imetyssuosituksia, kunnes hänelle itselleen tuli eteen tilanne, että hänen oli oltava 1,5 päivää erossa lapsesta. Niin alkoi 5kk saada pulloa ja pilttiä.

Pienelle lapselle vuorovaikutus ja syli ovat kaksi elintärkeää asiaa. Päiväkodissa nämä eivät ainakaan suuressa ryhmässä toteudu. Lisäksi pieni lapsi kokee hoitoon jättämisen aina hylkäämisenä. Vasta kaksivuotiaana lapsi lopullisesti ymmärtää olevansa erillinen äidistä. Joten miettikääpäs alle 2-vuotiasta hoidossa. Ei edes raukka vielä ymmärrä olevansa oma yksilönsä, niin siellä jo istuu kakat housuissa jossain nurkassa.



Pienten lasten päiväkotiin vieminen on ihmisarvoa alentavaa ja se tulisi lailla kieltää, niinkuin joku lastenpsykiatri on esittänytkin. Jos vanhemmat voisivat hetken ajatella muuta kuin itseään, omaa tärkeää " uraansa" ja rahaa, omaa " helpommalla pääsemistään" lasten kustannuksella, lapset voisivat niin paljon paremmin. Näistä tämänpäivän ratkaisuista maksetaan ISO hinta tulevaisuudessa terapiamaksujen muodossa.

Vierailija:

Näistä tämänpäivän ratkaisuista maksetaan ISO hinta tulevaisuudessa terapiamaksujen muodossa.

Ei nämä ole mitään tämänpäivän ratkaisuja. Tämänpäivän ratkaisut on nimenomaan PITKÄÄN lapsen kanssa kotona olemista, koska tähän on mahdollisuus. Vielä 70-luvulla äitiysloma oli 3kk. Töissä on naiset käyneet yleisesti 60-luvulta lähtien ja jo 1800-luvun loppupuolelta teollistumisen myötä on työväen naisetkin käyneet töissä. Joten kyllä maksuja olisi pitänyt jo kertyä pitkä penni, ja ongelman merkitys olisi pitänyt jo näkyä - jos se olisi yhtä suuri ongelma kuin sinä oletat.

Onko sulla mitään käsitystä? Miten joku voi olla noin naivi tänä päivänä? Suomi on mieleltään sairaita ihmisiä täynnä. 70-luvulla päivähoito oli eritasoista kuin tänä päivänä. Ja 3-kuiset olivat lähes poikkeuksetta alkuun yksittäisellä hoitajalla, eivät päiväkodissa.



Nykyään päiväkodit ovat suurimmaksi osaksi täyteen ahdettuja laitoksia. Avaa sinäkin silmäsi ja herää tähän päivään.

2kk vanhana hoitoon. Psykoterapiassa...

Kyllä on muuten koko maailmakin ihan sairas, harvassa muussa maassa on edes tällaiset mahdollisuudet olla kotona. Avaa sinäkin silmäsi tajuamaan, että mielenterveysongelmiin vaikuttaa moni asia. Ei sinun lapsesi ole mikään tahdoton olio, jonka persoonaan ja koko elämään on vain ja ainoastaan yksi ainoa vaikuttava tekijä: sinä itse. Järjetön ajatus.

nehän ovat kotona äidin kanssa, joka on äitiyslomalla. Palkkaperustaista kotonaoloa kestää 9 kk, tämän jälkeen vasta lapsi menee hoitoon jos menee.