Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapiassa käsiteltävät aiheet...
29.09.2006 |
...eli... välillä ärsyttää kun istun terapeutin tuoliin enkä keksi mitään aloitusta. Jotenkin sitä sosiaalisena ihmisenä aina alkaa jutella niitä näitä, mutta mikä järki sitäkään on tehdä hintaan 55¿/45min...
Onko aina asiakkaan vastuulla aloittaminen? Eikö terapeutti voisi alkaa kysellä esim edellisellä kerralla kesken jääneestä aiheesta, ilman lämmittelevää small talk -keskustelua?
Miten teillä muilla sujuu, " keksittekö" itse aina aiheet ja mitä jos pää on ihan tyhjä?
Kommentit (2)
Minuakin vaivasi 4v psykoterapian aikana hiljaisuus ja se, etten keksinyt mitään sanottavaa. Kerran psykoterapeutti kysyi minulta, että miksiköhän se minua vaivaa. En osannut vastata mutta se jäi mieleen. Vasta nyt 10 v myöhemmin olen tajunnut että meillä kotona ei ole koskaan ollut hiljaista (olin tuolloin teini-iässä kun kävin psykoterapiassa), vaan äitini täyttää kaikki hiljaiset hetket puhumalla, hän ikään kuin pelkää hiljaisuutta ja sitä, että joku toisi esiin jotain ahdistavaa. Itse pyrin samaan psykoterapiassa.
Merkityksensä on sillä että puhut ihan mitä mieleen tulee. Psykoterapeutti osaa siitä vetää omia johtopäätöksiään, jotka edistävät hoitoa.
t: sittemmin aihetta liippaavaan ammattiin hakeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo taitaa olla tosi tavallinen ongelma terapiassa, ainakin minä törmään siihen aika ajoin. Joskus istun vain hiljaa ja annan ajan kulua ja silloin toisinaan terapeutti aloittaa lopulta puhelemisen. Toisinaan pyydän terapeuttia auttamaan aloittamisessa, sanon siis suoraan, että tänään tuntuu vaikealta aloittaa, enkä oikein tiedä, mistä puhua, voisitko auttaa.
Monesti on ihan sama, mistä aiheesta aloittaa, vaikka säästä tai kassaneidin käytöksestä, sillä se puhe kuitenkin sitten soljuu niihin painavempiin asioihin kuin itsestään.