Onko muita, joiden parisuhde EI mennyt pilalle/ajautunut kriisiin lapsen syntymän takia?

Lapsi vaan lisäsi rakkauttamme

Seksielämäkin hulppeasti parantunut synnytysten jälkeen! Ei se määrä vaan laatu! Meidän elämäntyyliin lapset sopivat hyvin ja siksi kai suhdekin jaksaa hyvin.

ei lasten tulo vaikuttanut mitenkään parisuhteeseen. Vanhin nyt 7 v ja lapsia on 3 kpl

ensimmäisen lapsen syntymä vain vahvisti suhdettamme. Ennen olimme viettäneet aika " pinnallista" elämää, mutta lapsen jälkeen huomasi kuinka turhaa on esim. riidellä joistain pikkuasioista. Nyt meillä on kaksi lasta ja riidat ovat loppuneet lähes tyystin. Ennen lapsia siis riitelimme aikas paljon.

Lapsia on nyt 2, vanhempi täyttää pian 3 vuotta ja kuopus vuoden.

Kummankan lapsen syntymän jälkeen ei ole tullut mitään kriisiä ja parisuhde voi jopa paremmin kuin ennen lapsia.

Lapset ovat tietyllä tapaa sitoneet meidän toisiimme entistä tiiviimmin ja antaneet selkeämmän päämäärän minne ponnistella.

Seksiä on ehkä vähemmän, mutta laatu on synnytysten jälkeen vain parantunut.

Elämä muuttui paljon kiireisemmäksi näiden kahden syyn takia ja siitä on parisuhde kärsinyt, todella paljon.



Täytyy kuitenkin muistaa, että parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä. Seksielämä ei ole mielestäni mikään ainoa mittari hyvälle parisuhteelle.

mutta sen jälkeen homma mennyt syvemmälle tasolle. Kai se oli niin iso muutos että piti sulatella. Sen jälkeen tullut vielä yksi lapsi lisää ja kolmas tulossa.

Meillä on 9 viikoinen lapsi. Parisuhteemme on aina ollut hyvä, mutta lapsen myötä vielä ennestään parantunut. Olemme oppineet arvostamaan ja rakastamaan toisiamme vielä entistä enemmän, kun huomaa kuinka hyvä vanhempi toinen on pienelle lapsellemme. Yllättäen myös seksielämä on parantunut.

Jos asioista osataan puhua ja vanhemmat ottavat toisensa huomioon ja tukiverkostoja löytyy, ei minusta lapsi voi tulla ja " pilata" suhdetta.

ekan lapsen jälkeen ei tapahtunut yhtään mitään. Toisen lapsen jälkeen väsymys lisääntyi, kun vauva nukkui huonosti. Se kyllä vähensi intohimoa.

Lapsi lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteen hiileen puhaltamista, varmuutta, rakkautta. On tärkeä erottaa sellaiset aika pintatason (yleensä) jutut kuten väliaikaisen unenepuutteen aiheuttama riitely ja seksihaluttomuus, ja parisuhteen todellinen syvätaso. Intohimoa kannattaa pitää yllä, tai edes jonkinlaista romantiikkaa, vaikka juuri nyt ei olisi voimia, aikaa tai intoa himokkaaseen seksielämään. Se on minusta hyvin sanottu, että pitää liekkiä yllä. Meillä sitä on mm. päivittäinen halailu, iltapusut ja sängyssä höpöttely, vihjailevat katseet...vaikka illalla sitten rojahdettaisiinkin puoliunessa petiin, niin voi aina ajatella, että vielä koittaa kuumemmatkin ajat lakanoitten välissä :)

Päinvastoin,meidän elämään sopii lapset ja vielä yhden jos saisi ,niin olisi lapsiluku se mitä sunniteltiinkin=)

On vanhenemiskriisiä, töihinpaluukriisiä ja niin edelleen, mutta onneksi mies on 100 % tukena.

Varmasti olemme vähemmistöä, nykyajan ihmisille kun on niin kova kriisi se että ei saakaan enää kaikkea ja heti vaan pitää ottaa lapsen tarpeet huomioon.

hyvä seksielämä ei ole edellytys hyvälle parisuhteelle: asia on varmasti hyvin henkilökohtaista! jos sinulle seksielämä ei ole tärkeää niin esim. minulle toimiva seksielämä on osa sitä yhteistä rakkautta ja sen näkyvä ilmenemismuoto. jos toimimattomuus johtuisi selkeästä syystä, esim. miehen impotenssi tms., niin luonnollisesti se ei rakkautta vähentäisi mutta taas tunteiden kuoleminen tai muiden asioiden meneminen jatkuvasti edelle kyllä varmasti alkaisi kuihduttaa rakkautta.

...ei suhde ole pilalla, jos välillä on matalalentoa. Ei me ainakaan väsyneinä pienen vauvan vanhempina jaksettu sekstata entiseen malliin, mutta se oli se vaihe ja kuuluu tähän elämään. Meillä on mainio suhde vaikka lapsia on jo kolme ja auvoista aviotakin takana 11 vuotta ja yhteiseloa 14 vuotta.