Onko ihan varmaa, että rakastaisin toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä?

tuntuu vaan, että pakahdun rakkaudessani tuota ensimmäistäni/ainokaistani kohtaan.



Toinen lapsi on ajatuksissa, mutta pelottaa ajatella, jos rakkautta ei " riittäisikään" toiselle samalla mitalla.



Kertokaa nyt, miten sen toisen kokee/tuntee?

en ole koskaan rakastanut ketään niin kuin tuota pikku neitosta. Luultavasti vain yhden lapsen äiti

toista lasta odottaessani, että voinko rakastaa häntä yhtä paljon kuin ensimmäistäni. Nyt minulla on seitsemän lasta ja rakastan heitä kaikkia äärettömän paljon. Rakkaus ei kulu jakamalla vaan jopa lisääntyy.. Lisäksi tulee tämä sisarusten välinen rakkaus ja välittäminen.

toisesta niitä ei ollut ja siksi pelkäsinkin, rakastaisinko toista ollenkaan yhtä paljon kuin esikoistani. Kun toinen lapsi syntyi ja se nostettiin rinnalleni, rakkauteni syttyi heti ja rakastan molempia lapsiani äärettömän paljon.

Ihan tuttuja ajatuksia. Mulle kävi toisen synnyttyä niin, että jotenkin se korosti vaan esikoisen ihanaa persoonallisuutta. Kun on kaksi ihan erilaista ihanaa lasta, molempien omat ihanat höpsöt jutut vaan tulee entistä selvemmin esille. Nyt oon miettiny et jos oltais saatu vaan yksi lapsi, olisko meiltä jääny moni juttu paljon vähemmälle huomiolle ekan persoonassa?? Olisinko tajunnu ihmetellä miten ihanan hellä ja lämmin tämä on? Jaa... mun ajatuksia siis nämä vaan...