Voitko ymmärtää minua vai saanko vain haukkuja?

Mutta oman itsesi takia sinun olisi hyvä käsitellä negatiiviset tunteesi. Onhan se totta, että ihminen voi katkeroitua, jos muilla on " helpompaa" , mutta ajatteles, että niillä ystävilläsi, joilla on mummot ja muut hoitajat apuna, voi olla jotain ongelmatilanteita, joita sinulla ei ole. Eli voit jossain toisessa asiassa olla paremmassa jamassa kuin kyseiset ystäväsi, joilla puolestaan on lapsenhoitoapu lähellä.

Lähtökohdat elämässä ovat aina erilaisia. Ne eivät välttämättä ole seurausta ihmisen toiminnasta. Sen vuoksi ihmettelen, miksi käyttäydyt ystäviäsi kohtaan niin kuin heidän hyvä aputilanteensa olis heidän itsensä ansiota. Toki tiedän, että kirjoituksessasi puhui vahva kateus. Se on raskas ja rasittava kumppani, joka tuottaa vain hallaa.

Kyllähän sen ymmärtää, että sinua moinen voi ottaa pattiin. Mutta saatat menettää uskomattoman ihania hetkiä hyvien ystävien seurassa seulomalla heitä tuolla tavalla.



Itse olen onnellinen, että tietyt ystävät ovat yhä seurassani, vaikka en ole kokenut kaikkia samoja asioita kuin he. Jäisi piirit aika pieneksi, jos ottaisi tuttaviksi vain samanlaisia ja saman kokeneita.

ystävieni arki sujuu helposti, ja yhteistä aikaa aviopuolison kanssa on aina kun haluaa. Meillä arki on pelkkää taistelua, ja mitään lepohetkiä ei ole. Lisäksi meidän perhettä on kohdannut suuri suru, ja muilla ei sellaisesta ole mitään käsitystä. Jotenkin on helpompi kaveerata sellaisten kanssa, joilla on elämässä ollut edes joitakin vaikeuksia. ap

Usein on niin, että muiden elämä näyttää helpommalta, mitä se onkaan. Mutta totuus on se, että jokaisella täällä on omat kamppailunsa. Muut vain eivät niitä aina näe, ulospäin elämä saattaa näyttää helpolta, vaikka olisi vaikeitakin ongelmia. En uskoa hetkeäkään, ettei näillä ystävilläsi olisi elämässään vaikeuksia. Elämä ei ole kenellekään pelkkää ruusuilla tanssimista.

sitä miltä näyttää.



Toisekseen, mieti, jos sinulla olisi asiat hyvin nyt, haluaisitko muiden katsovan sinua kateellisina ja joka hetken ajatellen vain, miten sinullakin täytyisi kaiken olla pahasti, koska heilläkin on?



Jos he ovat ystäviä, iloitset siinä missä voit, heidän kanssaan heidän onnestaan. Sinunkin vuorosi tulee vielä. Katkeruudella et voita mitään.

Hei ap!



Minusta on erikoista, että jos vanhemmilla on tukiverkosto ja innokkaat isovanhemmat, oletat heidän elämän olevan kokonaisuudessaan ruusuilla tanssimista.



Meillä on onnekas tilanne lastenhoidon suhteen, kaksi paria isovanhempia jotka pyytävät lasta hoitoon säännöllisesti. Saamme viettää kahdenkeskistä aikaa sekä aikaa omien ystävien kanssa aina silloin tällöin, koemme arjen melko helpoksi tällä hetkellä. Kuitenkin ensimmäinen vuosi vauvan kanssa oli rankka (korvatulehduskierre, oma unettomuuteni, rahavaikeudet, parisuhdevaikeudet) ja osaamme todella arvostaa tilannettamme.



Meillä molemmille on myös taustalla kaikenlaista, miehelläni mm. lapsuus perheessä, jossa alkoholismia, onnettomuus, jonka seuraukset näkyvät hänestä ulos päin joka päivä.. Itselläni hyväksikäyttöä, masennus, terapia.. Tänä päivänä, kivikkoisten teiden jälkeen, olemme suht tasapainossa ja elämme onnellista vaihetta elämässä (tulevaisuudesta ei voi kukaan sanoa). Ja sinä määrittelet ettemme ole koskaan vaikeita aikoja nähneetkään, kun saamme apua lastenhoidossa eikä arkemme ole jatkuvaa taistelua.



Jotenkin kyllä nousi karvat pystyyn kirjoituksestasi.

Vaikka kokisi kuinka kovia, se ei välttämättä tee ihmisestä yhtään suurempaa sydämeltään ikävä kyllä.



Käytöksesi on todella naurettavaa, koska et todellakaan voi tietää toisten elämästä ihan kaikkea, ja lisäksi, toivoisitko itseäsi kohdeltavan noin sitten, jos sinnulla alkaa mennä paremmin?

aivan kuin meilläkin on ollut perheessä vaikeita koliikkeja, rahavaikeuksia, työttömyyttä, vakavaa sairautta sun muuta. Mutta ei kukaan heistä ole kokenut oman perheenjäsenensä kuolemaa, kuten minä, se on aikamoinen suru elämän varrelle. ap