Hip hei! Monen vuoden yhdessäolon ja kahden lapsen jälkeen mies vihdoin kosi ja naimisiin mennään kuukauden kuluttua.
On siis todella ihana olo. Perjantaista asti olen leijaillut pilvissä ja ollut yhtä hymyä. Mies kun on aina ollut sitä mieltä, että meidän ei tarvitse mennä naimisiin vaan voidaan elää perheenä muutenkin. Mutta nyt olikin tullut toisiin ajatuksiin. Maistraatista varattiin jo aika ja tilattiin estettömyystodistus. On tämä niin ihanaa...
Kommentit (3)
Tämä oli todella iloinen yllätys, että mies kosi ja pyysi vaimokseen. Perusteli sitä sillä, että rakastamme toisiamme syvästi, olemme voittaneet monia vaikeuksia ja rakkautemme on vain vahvistunut. Lasten kannalta on helpompaa, että on yhteinen sukunimi. Sanoi ajatelleensä asiaa jo pitkään ja on vakuuttunut, että meidän on hyvä kuitenkin " virallistaa" pitkä suhteemme. Itse en ole vaatinut " päästä" naimisiin vaan olen ollut tyytyväinen avoliittoomme. Aloite avioliitosta tuli siis miehen puolelta ja siksi yllätti täysin. Arvostelkaa vaan ihan rauhassa. Te ette tiedä meidän suhteemme laatua ja taustoja. Onneamme ei kuitenkaan himmennä teidän arvostelut...
No onnea joka tapauksessa!