Onko yhtään YH-äitejä kuulolla? Apuja...

Mulla oli joo... vajaa 2v ikäeroa noilla kahdella ja toinen ollut paljon sairasteleva tapaus aina. Sen sanon sulle, että ole terveesti itsekäs. En tarkoita, että sun pitäis elää vain itsellesi, mutta kun sinä olet levännyt, syönyt ja saanut käytyä vessassa, jaksat paremmin.



Tee elämästä nautittavaa. Jos syötät vauvaa (imetät/pullosta maitoa), niin siinä samalla voi vaikka lukea naistenlehteä tai kirjaa.



Älä stressaa asioista, joille et voi mitään. Älä sure, jos jää joskus imuroimatta tai syöttekin pari päivää putkeen eineksiä tms.



Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!

tehkää asiat, kuten teidän perheelle sopii. Äläkä kailota vähän harvinaisemmista ratkaisuista toisille. Niin eivät saa aihetta syyttelyyn, kun et tarvi yhtään lisää stressiä.



Jos lapset saa nukkumaan niin, että isompi syö vielä pullosta velliä tai pienempi nukkuu vain sitteriin, jossa häntä heijataan, niin muista: HÄTÄ EI LUE LAKIA. ;)



Voimia!

Tosin tähän on tottunut jo ihan kivasti. Suihkussa käyn illalla lasten nukahdettua tai sitten niin että lapset on suihkussa mukana. (istuvat vieressä ammeessa).



Omaa aikaa ei tosiaan paljon jää. Mitä nyt tietysti lasten nukahdettua. Pyrin siihen että lapset käyvät nukkumaan 20.00 että jää pari tuntia omaa aikaa. Vauva-aikana sekään ei ollut tietysti niin itsestäänselvää.

Sairasteluaikoina olen ollut todella poikki.



Minulla on se hyvä puoli että vanhempani asuvat samassa kaupungissa ja välillä hoitavat lapsia sen ajan että saan käydä rauhassa ostoksilla, kahvilla, kampaajalla tms. Ne onkin todella henkireikä elämässä.

hyvä organisointikyky on kaiken a ja o



Ostoslista kauppaan täytyy suunnitella huolellisesti jo kotona ja ostan isomman määrän kerralla en joka päivä kaupassa



Selkeä rytmi päivään ruokailu ja ulkoiluajoissa



Elää tilanteen mukaan eikä stressaa turhasta.



Toki vaikeita hetkiä on mahtunut matkalle silloin kun lapset ovat sairastaneet molemmilla korvakierre joka ei ole ainut sairauksista joita lapsilla on ollut.



Lasten hyvinvointi minulla aina ollut etusijalla. Minulla oli juoksut juostu ennen lapsia joten ei erityistä poltetta mihinkään kapakat ei todellakaan kiinnosta.



Lapset eivät näe isäänsä kuin kerran vuodessa joten hänestä ei ole apua ja sukulaiset ei kovin lähellä.



Kerran vuodessa lapset ovat tätinsä luona noin viikon ja silloin käyn konserteissam, teatterissa, elokuvissa ja ulkona syömässä tms.



Meillä on perheystäviä joiden kanssa vietetään aikaa pitkin vuotta. En koe jääväni mistään paitsi.



Ihmisen pitää löytää tyytyväisyys ja onni siitä mitä on eikä haikalla mahdottoman perään ja olla alati tyytymätön.