Lue keskustelun säännöt.
Oletko hyvilläsi siitä mitä olet saavuttanut?
05.06.2006 |
Olen korvesta ja kasvanut pellolla. Minulla ole ollut minkäänlaista akateemista mallia lapsuudenympäristössäni. Olen silti mielestäni suht hyvin koulutettu ja siitä hyvilläni, mutta en ylpeä. Onko muita korvesta tai virikkeettömästä maasta ponnistaneita? Mikä sinulla on ollut voimana? Minulla ehkä isoisä, joka jaksoi vastailla " mikä tuo on?" -kysymyksiin ja avomieheni fiksuus...
Kommentit (5)
Olen onnellinen. Siitä saavutuksesta olen iloinen ja ylpeä. Aivan sama mulle, mitä muuten olen saavuttanut. Tai materiaalisesti ajatellen jne. eihän mulla mitään olekaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on mennyt ihan eri lailla kuin se olisi voinut mennä. Mutta iso osa on muista kuin minusta johtuvia syitä.
Mies on ihana ja esikoisen la lokakuussa.
Koulutus on jääny lukioon (ainakin vielä) mut silti on vakituinen ja varma työpaikka. Tulot ei päätä huimaa mut eletään ihan hyvin.
Asunto on mieluinen ja pian maksettu. Auto on suht uus... Aika paljon on nuorenakin jo ehtinyt.
No hyvä me!
Enkä pelkästään puhu siitä materiasta. Se, että on jokseenkin päässyt fiksuun seuraan ja osaa vähän katsoa asioita ei näkökulmista on mielestäni ollut antoisinta. Joskus kyllä käy kateeksi kun tuttavien vanhemmat ovat milloin rehtoreita, lääkäreitä jne. Hyvät lähtökohdat on heille annettu. Noh, ehkä tällä tavalla opettavaisempaa... Uuh, onkos se SofterSinkin korvesta;)
minulla on useita lapsia, onnellinen avioliitto, oma talo ja työskentelen toiveammatissani. En ole enää vuosiin tiennyt, mitä muuta voisin toivoa.