Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, jotka olette käyneet pitkän terapian =)
21.02.2006 |
Minulla loppuu 3,5 vuoden terapia ensi viikolla. Onkohan terapeutille tapana viedä jotain, esim. kortti viimeisellä kerralla? Jotenkin haluaisin " kiittää" .
Kommentit (17)
aivan mahtava terapeutti, juuri mitään negatiivista sanottavaa en keksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Voithan viedä, jos´olit häneen tyytyväinen. Minä en ollut omaani. Oli ihan huono alusta alkaen. Laiska ja ei jaksanut kuunnella kaikkia aiheita. En todellakaan vienyt mitään.
esim. kortin jossa kiittäisin avusta. Mutta ei mitään kukkia tai kallista lahjaa.. Paitsi jos just sopivasti olet jostain saanut esim. jonkun lahjakortin johonkin hierontaan/kylpylään tai matkalle.
Terapiaan pääsee kuka vain, jos rahaa löytyy ;) Kela korvasi minulle tuon ajan, nyt korvaus loppuu eikä ole varaa itsellä maksaa (yli 50¿/tunti). Kelan korvaamaan terapiaan tarvitaan lääkärin lähete ym.
Halusin tutustua itseeni, saada paremman itsetunnon jne. Lapsuudessani tapahtui vaikka mitä... 3,5 vuotta kävin, 2 kertaa viikossa.
En vaihtanut, kun olin tyhmä ja saamaton. Harmitti jotenkin se ruljanssi. En jotenkin tyhmyyttäni kehdannut. Se oli paha virhe. Jotenkin nolotti sitten tavata sitä entistäni siellä käytävillä, kun olisin lopettanut, vaikka se olisi ollut sille ihan oikein. Nyt kyllä kaduttaa, kun en saanut vaihtoa aikaiseksi. Se oli kyllä ihan sopimaton ja kyllästynyt noihin hommiin.Lähinnä haukotteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen ja puolen vuoden terapiasta veisin ilman muuta kukkia tai jonkun lahjan!
Ihmisiä me terapeutitkin ollaan, ja useimmiten vielä kunnianhimoisia ja innostuneita työstämme. On tärkeää saada suoraa palautetta työstään. 3,5 vuoden terapiassa terapeutti on varmasti vienyt sinun asioitasi kotiinkin, siis miettinyt ja kantanut sinunkin murheitasi jonkin verran myös vapaa-ajalla. Joten pitäisin kohteliaana eleenä muistaa häntä jotenkin. Tai ainakin kauniilla kiitoksella, jos ei muuten. :)
Kuriositeettina: miltä terapian lopetus sinusta tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin psykologiassahan opetetaan, että lahjojen vienti terapeutille voi olla itse asiassa toive siitä, että hän muistaisi sinut sen lahjan kautta aina.
Itse kävin noin 3 vuotta terapiassa, enkä vika kerralla vienyt mitään. Joinain jouluina kylläkin vein suklaata tms. Vika kerralla kiitin sydämeni pohjasta, ja näin että terapeuttini oli tosi onnellinen siitä että hänen antamansa evästykset olivat menneet niin hyvin perille. Se olikin vika kerta kun näin terapeuttini, ikävä kyllä hän kuoli viime kesänä.
Olenkin miettinyt paljon, että kuinka ihmeessä terapeutit pystyvät erottamaan työn ja vapaa-ajan? Minullakin on ollut aika raskaita asioita kerrottavana ja mietittävänä.
Terapian lopetus on nyt alkanut ahdistaa, tuntuu kuin olisin ennallani ja mitään muutosta ei olisi tapahtunutkaan. Kuolema ym.synkkä pyörii mielessä. Kuulemma aika normaali/ohimenevä reaktio?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai pitääkö olla tapahtunut jotakin " kauheaa" ?
jos siis onnistut löytämään itsellesi terapeutin. Kelan tukea vartenhan sinun pitää saada psykiatrin lausunto, joten jotain ongelmia pitää löytyä - eli jos vain haluat rupattelemaan niin se ei Kelan tukemana onnistu. Itse maksamalla tietysti.
Mutta sanoisin, että HYVÄN terapeutin löytäminen on kuin lottovoitto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Tottakai. Mutta nimenomaan tässä Kelan korvaamassa terapiassa tarvitaan lääkärin lausunnot ja muut traumoista ym. syistä, miksi on " terapian tarpeessa" . Käsittääkseni muutoin voi soittaa jollekin terapeutille, ja varata ajan+maksaa itse. Ja käydä vaikka vaan yhden kerran tai viisi vuotta :)
ap
enkä vienyt mitään, kun terapia loppui. Mietin silloin, veisinkö jotain - loppujen lopuksi en keksinyt ollenkaan, mitä olisin vienyt. Mielellään sitä olisi itsestään jonkin muiston jättänyt, mutta en keksinyt mitään sopivaa. En ole myöskään varma, osasinko riittävästi ilmaista kiitollisuuttani terapeuttia kohtaan viimeisellä tapaamisella. Olen leikitellyt ajatuksella, että lähettäisin kiitoskortin vielä näin jälkeenpäin, terapian päättymisestä on nyt kulunut kohta vuosi.
Muuten on mennyt oikein hyvin, olen osannut pitää masennuksen ja ahdistuksen loitolla, ja olen hurjan tyytyväinen elämääni. Onnea matkaan sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole palkitsevampaa terapeutille kuin kuulla pidemmän ajan kuluttua, kuinka muutos on kantanut pidemmällä aikavälillä!
t. se terapeutti
Itse olen sellaiseen harkinnut hakeutua, kun oman lapsen vakava sairaus painaa mieltä vaikka lapsi onkin toipumassa.
Voithan viedä, jos´olit häneen tyytyväinen. Minä en ollut omaani. Oli ihan huono alusta alkaen. Laiska ja ei jaksanut kuunnella kaikkia aiheita. En todellakaan vienyt mitään.