Mä en kestä enää tän pahoinvoinnin kanssa!

Mutta kun oli oksentanut puoli vuotta, niin loppuraskauden selkä- ym. -vaivat tuntui tosi vähäiseltä, ja kuuntelin vain hymyssä suin kun muut valitti niitä. (ei sillä etteikö niitä mullakin olis ollu, mutta en piitannut, nautin vaan kun ei tarvinnut oksentaa.)

Meikäkin kärsinyt viimiset 2viikkoa niin hirveestä olosta.Vielä en ole oksentanut,yritän karttaa sitä viimiseen asti.Rupee pikku hiljaa hermot menee ja kun ytöitäkin pitäis yrittää tehä..

Mulle jäi oikeasti lievä trauma esikoisen raskausajasta, se reilun parin kuukauden järkyttävä oksenteleminen oli niin ahdistavaa. Kun sitten odotin toista lasta, huomasin siinä alkuvaiheessa olevani selkeästi masentunut, kun pelotti niin kamalasti se pahoinvointi. Mutta onneksi sitä ei niin vakavana tullutkaan, töistäkään en joutunut kuin kerran lähtemään aiemmin kotiin, kun oksentelin : )



Eli vaikka yhdessä raskaudessa olisi kamalat pahoinvoinnit, niin toisessa välttämättä ei ole...jos se nyt tässä tilanteessa mitään lohduttaa.

ainakin itselläni. Viimeisin raskaus oli todella rankka. En olisi kyllä jaksanut istua edes tietokoneella. Makasin raatona sängynpohjalla ekat 4 kk, yökkäilin ja oksentelin, loppuraskaus oli muuten vaan helvetillinen. Tsemppiä sulle kovasti! Tiedän paremmin kuin hyvin fiiliksen=/

mulla on vaan menny pahemmkai raskaus raskaudelta. Enää en uskalla. Neljä riittäköön=)

Kärsin itse voimakkaasta raskauspahoinvoinnista neljä kuukautta. Olin myös sairaalassa tiputuksessa pariin otteeseen. Mutta kertaakaan ei tullut mieleen valittaa. Ajattelin sen kuuluvan asiaan ja olin vain onnellinen raskaudesta.