Lue keskustelun säännöt.
Mulla on paha olla...
19.02.2006 |
Vaan mun mies tietää miten kamala olo mulla on. Tuntuu ettei se välitä, ei se kai tiedä mitä tehdä.
Heräsin reilu tunti sitten, kuuntelin ääniä; mies oli noussu esikoisen kanssa.
Nousin ja menin vauvan kanssa heijän luo. Mies oli vessassa ja potta oli nostettu esille. Mies sanoi että koitti aikasemmin jo potattaa lasta mutta meni huudoksi. Siinä sitten kokeili uudestaan ja lapsi alko taas huutamaan. Mies piti kiinni ja minä koitin rauhotella lasta. Kun ei pissa tullu (ei mikään ihme) niin mies laitto vaipan lapselle. Sanoi että joka kerran kun menee itse pissalle niin poikakin menee potalle.
Mää siinä ihmettelin että miksi se nyt alkaa potattaan kun ollaan sovittu että kun kesä tulee niin sitten opetetaan.
Mies otti kysymiseni niin ettei hän saa opettaa. Meni tietokoneelle. Hain kahvia ja se loppu kesken, keitin lisää ja sanoin että vois keittää mullekin kahvia (mää keitän aina molemmille) mies sanoi että keittää jatkossa pannullisen ja alko tekeen esikoisen kanssa lähtöä ulos.
Sitten mua harmitti. Tuli itku ja mää jäin vauvan kanssa siihen seisoon paitasillani. Vajaassa tunnissa koko aamu ihan sekasin!
Mies sanoi että ei ollu pahalla päällä -että mää sen tein.
Tossa viikolla oli ketju jossa joku oli laittanu testin onko masennusta ja 18 pistettä meinaa masennusta, mää sain 23.
Mää koitan pitää huonon olon poissa ja olla niinkun ei oliskaan. Kukaan ei tiedä että kirjotan tässä ja mun silmät on märkinä kyynelistä, että räkä valuu, että mää pidätän huutoa.
Mää imetän ja musta tuntuu että vauva saa maidon mukana kaiken tän paskan mitä mun sisällä on.
Musta tuntuu että mää oon vaan, että mun läpi näkee. Että jos joku tietäis miten kamala mää oon ja millanen olo mulla on niin siitä puhuttais kahvipöydässä -mutta kuka mua halais?
Kommentit (5)
Kai pitäis vaan olla onnellinen. En vaan jaksa hymyillä. Koitin saada miestä sanoon mikä sitä harmittaa. Se kiukuttelee nyt ulkona eikä sano. Kyllä muuten vielä sanoo!
Mää en koe lapsia ja olemista raskaana. Mää olisin vaan toivonu että oltaisiin yhessä. Että mies kysyisi tulisinko ulos kanssa. Nyt tää on sitä samaa paskaa mitä muutenkin; mies ei ole tässä. Mää vaan kaipaan juttelemista sille, että pitäis mua kädestä ja ottais syliin.
Mutta se suuttuu ja loukkaantuu jos ei saa seksiä. Ja mää taas en halua seksiä kun kaipaan sen kosketusta muuten.
Mää en halua omaa aikaa, mää haluan vaan olla sen kanssa. Mutta se ei halua olla mun kanssa. Mulla on niin tyhjä ja turha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ihminen on masentunut, niin silloin tavallinen arkipäivän eläminenkin tuntuu työläältä!!! Ja masenutnut voi olla, vaikka jonkun toisen näkökulmasta sun asiat on ihan hyvin jne.
AP, voisitko mennä juttelemaan esim neuvolapsykologin kanssa ? Käyt vaikka kerran katsomassa, minkälaista sitellä on, ja päätät sitten menetkö toista kertaa. Masennus ei ole leikin asia, se vaan pahenee, jos siihen ei puutu! Tsemppiä!
Oli kiva lukea tsemppejä.
Mää en millään halua tunnustaa masennusta. Mää oon aina ollu kamalan vahva ja auttanu muita. Jos mää kertoisin miten kamala mää oon ja miten musta tuntuu niin mää itkisin niinkun nyttenkin.
Itken vaan iloon ja suruun, kun suututtaa ja harmittaa. No, ainakin jaksan vielä itkeä..
Kuulostaa kyllä niin arkipäivän nahistelulta että hormoonihöyryt taitaa tehdä temppujaan.