Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Mikä on sellainen asia/ teko, jota et ole vieläkään antanut vanhemmillesi anteeksi?
03.03.2006 |
Meillä oli oman asunnon hankinta edessä muutama vuosi sitten. Vanhempani olivat tulossa takaamaan, haettiin pankista lainapäätös ja alettiin katselemaan innolla asuntoja. Isäni jopa soitti, että onkos sieltä ja sieltä pankista tullut lainatarjoukset, kannattaa vertailla jne.
Sitten kun saatiin meitä tyydyttävä lainatarjous, soitin isälle, että voivat käydä allekirjoittamassa. Aikaa kului ja ihmettelin mikä kestää kun olivat sanoneet pankista soittavansa, kun nimet papereissa.
Ottivat sitten pankista yhteyttä ja kysyivät, että ksokakohan takaajat tulevat allekirjoittamaan; paperit olleet valmiina jo 3 viikkoa. Soitin isälle arvatkaapa mitä sanoi: " ei me olla mitään luvattu tulla takaamaan, me vaan harkittiin, eikä nyt sitten tullakkaan..."
Katkaisin isääni välit täysin yli kahdeksi vuodeksi eikä meillä nykyisinkään ole mitkään lämpivät välit. Äitini olisi tullut takaamaan, mutta ei ilman isää voinut, koska ei avioehtoa ja omaisuus yhteinen.
no nyt on asiat paremmin; miehen vanhemmat pääsivät velkasaneerauksesta 2,5v sitten ja takasivat 30 000 ¿ edestä asuntolainaamme.
Kommentit (4)
isälläni ei ollut mitään pätevää syytä vetäytymiseensä. No, kun hänet tunnen, ei ole mikään ihme, että teki noin. on aina halunnut olla niskan päällä, näyttä kuka määrää ja päättää...
Lapsia kun oltiin, teki monesti sitä, että jos vaikka kysyimme, että mentäiskö uimaan, isä monta tuntia mietti ja antoi ymmärtää, että lähdetään ja sitten kun meillä oli riemu ylimmillään, pamautti päin naamaa, että ei lähdetä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolimatta siitä, että hän käytti minua hyväkseen muutaman vuoden ajan lapsuuteni aikana, ja lopulta vanhempanikin tulivat tietämään asiasta.
Nykyään moittivat minua liian suojelevasta lasten kasvatuksesta, mutta eivät halua lapsiamme luokseen esim. lomailemaan, vaikka lapset kaipaavat heitä kovasti.
Minusta olisi ollut mukavaa jos äitini olisi aikoinaan sallinut minun syödä epilepsia lääkkeeni niin koulunkäyntini ei olisi kärsinyt jatkuvista poissaolokohtauksista. Kovin tuskallisia oli myös ne aamut jolloin jouduin kävelemään kivuissa kouluun kun yöni olin kouristellut.
En saanut myöskään sairastaa kotona vaan jouduin menemään kouluun yli 39 asteen kuumeessakin. Sairastinkin joinakin vuosina jotain keuhkotautia monta kuukautta.
Sairastuin myös masennukseen 8-vuotiaana eikä äitini koskaan kysynyt mikä minun on vaan haukkui minua saamattomaksi ja elämänpilaajaksi, huoraksi ja miksi milloinkin häntä huvitti. Muisti aina kertoa kuinka kauheaa häpeää hänelle tuotin ja minä pienenä tokaluokkalaisena kirjoittelin itsemurha fantasioita pöytälaatikkoon... Terapiaan ei voinut mennä koska se olisi ollut suuri häpeä.
Jouduin käymään kaikilla ihme vitamiiniterapeuteilla jotka määräsi mulle vitamiinipillereitä. Jouduin syömään jopa yli 60 vitamiinipilleriä päivässä ja voin todella huonosti..
ja onhan noita paljon muuta vielä, mutta tässä muutama jotka rassaa toisinaan vielä mieltä
Alue: Aihe vapaa
en ole voinut antaa anteeksi vanhemmilleni sitä että hylkäsivät minut ja antoivat sijaisperheeseen.
molemmat vanhempani ovat ottaneet minuun yhteyttä jälkikäteen (ovat eronneet) mutta itseäni ei kiinnosta. kun en lapsena saanut elää OMIEN vanhempieni kanssa en tarvitse heitä aikuisenakaan.