Mistä voimia ja apuja arjesta selviytymiseen?Enää en jaksa!

Mies tekee kaiken lisäks yötöitä, päivisin nukkuu ja jos on hereillä on ärtynyt ja purkaa kaiken minuun. Mielestäni jos en itse voi hyvin, se vaikuttaa lapsiini. Kaikki kääntyi huonoksi oikeastaan vasta viimeisen lapsen jälkeen. Mies ei ole enää kiinnostunut meistä eikä mistään. Olen koko ajan mieli maassa miehen takia ja haluaisin kuitenkin olla pirteä ja jaksaa lasten takia. Kun lähden hakemaan apua, olen siinäkin täysin yksin. Mies ei kuuna päivänä suosuisi mihinkään leireihin yms terapioihin. Ei kai pakosta voi jatkaakaan ja kestää mutta miksi mies ei ota ja lähde? ap

ei kannata vielä heittää toivoa. Ehkä hänellä on ikäkriisi, perhe tehty, painaa duunia ja tässä tämä elämä sit oli? -olo? mikä ei kyllä oikeuta kohtelemaan sinua noin.

Se toinen nainenkin on mahdollinen jos muuttunut yhtäkkiä noin kelvottomaksi.



Koittakaa ensimmäiseksi saada arki-asiat sovittua, eli miehen pitää osallistua enemmän ja tukea sinua enemmän. Kun arki on saatu rullaamaan voitte alkaa selvittelemään suhdettanne, voi olla että se on sitten jo paremmalla tolalla. Onko mitenkään mahdollista että mies vaihtaisi päiväduuniin?



Erittele valmiiksi mielessä ne asiat jotka ei suoranaisesti liity teidän väleihin ja joihin tarvitaan muutosta ja koita keskustella niistä miehen kanssa rauhallisesti ja sopia muutoksia. Jos ei mies ala edes keskustelemaan, millaiset välit sinulla on anoppiin? Mielestäni ihan hyvin voisit kakkosvaihtoehtona jutella anopin kanssa ja pyytää että puhuu pojalleen.



Mutta arki kuntoon ensin että jaksatte sitten koittaa selvitellä sitä avioliittoa, muuten kaikki muutkin ongelmat tuntuu liittyvän nimenomaan teidän kahden väleihin.

Hän käyttäytyy nykyään kuin mikään ei koskisi häntä. Jos yritän puhua, hän ei osallistu keskusteluun. En todella jaksa enää ymmärtää. ap

Onko ketään kenelle voisit puhua, jota mies suostuisi kuuntelemaan?

kerropa illalla miehelle miten juttu nyt menee, eli jos peli ei muutu, otat eron. Ja teet sen myös.

kauanko tätä on kestänyt? Sulla on ilmeisesti nuorin vielä ihan pieni vauva, oliko kaikki ok vielä silloin kun häntä pantiin alulle? En ole avioeron kannalla noin periaatteesta, joten toivoisin teidän pääsevän jollakin tavalla keskusteluväleihin niin että saisitte ainakin selville mistä kenkä oikeasti puristaa. Minulla on lähipiiristä niin rohkaisevia esimerkkejä NMKY:n avioliittoleireistä, että ehdottaisin sinne menoa, kts linkki: http://personal.inet.fi/koti/hnmkyaviol/

Siellä moni pari on oppinut näkemään ja puhumaan siitä mikä mättää, miehen siskon perhekin ovi avioeron partaalla ennen kuin lähtivät tuonne, yksi toinen pari jo asumuserossa, mutta nykyään käyvät siellä vuosihuollossa ja liitot ovat riittävän toimivia.

Toki miehen raahaaminen sinne voi olla vaikeaa. Jotain ovelaa pitäisi keksiä...

sitä odotellessa voit esittää miehelle lainkohdan siitä että miehelläsi on elatusvelvollisuus sinua kohtaan kun kerran olette naimisissa. Sen lisäksi voit esittää miehelle laskun lasten- ja kodinhoidosta. Äläkä enää maksa niitä perheen laskuja..

Jos miestäsi on vaan ruvennut perhetilanne ahdistamaan, hän voisi olla helpottunut jos pääsette puhe-etäisyydella. Jos taas on kyse pettämisestä, senkin nostaminen päivänvaloon auttaa päättämään jatkosta...

Heitähän piisaa, jotka erilaisin verukkein ottavat itseensä kun elämä vaatii seisomaan omilla jaloillaan ja ANTAMAAN toisille omastaan. He ovat myös niitä kavereita, jotka useimmiten päätyvät jonkun lohduttajan syliin kun vaimo ei ymmärrä ja pikku elämä on kamalan raskasta ja vaativaa.

Toinen vaihtoehtohan on tuntea edes hetkittäin kiitollisuutta ja iloa siitä että on saanut vastuulleen perheen ja pieniä lapsia. Sehän on kunniatehtävä.



Sinuna katroittaisin mahdollisuudet saada apua niin, että pystyt edes vähän huolehtimaan omasta hyvinvoinistasi;että ehdit hetkittäin miettiä itseäsi ja saat liikkua, lukea, mistä pidät.

Ja sitten lopettaisin myös kaiken itsestäänselvyyden, kuten huolehtimisen kaikista laskuista.



On kyllä sietämätöntä elää pitkään " yksin" , mutta ensin kannattaa kerätä konkreettisesti voimia jotta jaksaa selvittää, onko mies valmis mihinkään muutoksiin. Ja jos ei ole, olet jo puolitiessä omaa elämääsi.



Pienten lasten kanssa arki sumenee niin helposti ja siltä puolisolta alkaa odottaa vasatusta kaikkeen. Ja unohtuu se, että yleensähän ne paremmat elämäntaidot on muutenkin naisella. Siis apua on haettava perheen ulkopuolelta ja omista voimavaroista.



Toivon että löydät apua ja jaksat nauttia pienistä lapsistasi ja myös omasta elämästäsi!