Lue keskustelun säännöt.
Vauva perätilassa Rv 37+5
24.02.2006 |
Olen epäillyt asiaa jo alusta asti ja lääkärille puhunut asiasta jo viikoilta 33 asti. Kukaan ei ottanut todesta ja nyt tänään asia varmistuikin ultrassa... Kiitos uuden neuvolan tädin, joka otti puheeni todesta.
Ei taida olla mahdollista, että enää kääntyy ominensa, vai onko kellään kokemuksia?? Neuvolassa arveltiin, että tuskin koetetaan ulkokäännöstäkään, mahani on pieni ja tiukka.
Harmittaa pirusti, etten pääse kokemaan synnytyksen aitoutta vaan lapsi tulee maailmaan ns. keinotekoisesti. Onko täällä ketään saman kokenutta, joka voisi lohduttaa? Olen koettanut keksiä positiivisia asioita, mutta paljon tulee mieleen niitä negatiivisia vaan. :-(
Muutenkin on ollut vaikea ymmärtää tulevansa äidiksi ja hyväksyä muuttuvaa elämäänsä ja pelkään nyt, että sektiolla " synnytys" pitkittää tätä hyväksymistä vielä lisää.
Kommentit (9)
Kai sun mielestä tärkeintä on että vauva syntyy kaikinpuolin terveenä?
Mä synnytin syksyllä sektiolla perätila vaavelini. Ei edes käynyt mielessä että voisin tehdä sen alateitse. Siinä voi syntyä kaikenlaisia komplikaatioita jne. Tosin sektio on leikkaus ja leikkauksessakin voi mennä jotain pieleen. Voih..en kai mä nyt pelottele?
No kuitenkin..mä ajattelen asian niin että kerkeehän tuota pusertamaan sen ipanan toivottavasti myöhemminkin alateitse. Ja ainakin minä paranin sektiosta odotettua hienommin!!
Mulla oli myös noita äitiyteen liittyviä mietteitä,olin aika negatiivinen alkuraskaudesta koko hommaa kohtaan. Lähinnä se oli sitä että miten minä voisin saada terveen vauvan kun muiden vauvat kuolee käsiin/saa keskenmenoja. Mutta niin´sieltä vain tuli terve pieni poika.
Hirveästi onnea synnytykseen päätitpä sitten tavalla tai toisella sen tehdä!!
Simsu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni minulle ei anneta vaihtoehtoa edes valita, mutta en onneksi sektiota pelkää tapahtumana, koska siskollenikin on se tehty (kaksoset) ja aihe kyllä sinällään minulle tuttu. Kuten mainitsinkin, olen koettanut löytää positiivisia puolia aiheesta ja yhden sanoi anoppi tänään:
Eipä repeä tavara ja pysyy käyttökelpoisena pidempään!! :-)
Mutta mun tärkein neuvo sulle on se, että synnytys ei ole mikään äidin urheilusuoritus. Tärkeintä on lapsen ja äidin henki ja terveys, ihan konkreettisesti.
Ei ne lääkärit sua turhaan sektioon laita. Usko pois. Mulla oli vauva perätilassa, suostuin alatiesynnytykseen, mutta sektioksihan se lopulta meni. Jos synnytystä olisi jatkettu, huonosti olisi käynyt.
En enää ikinä suostuisi yrittämään perätilavauvaa alateitse. Sen opin.
Ei se sektio niin paha ole, älä murehdi etukäteen kaikkea, mikä voisi mennä vikaan. Positiivista mieltä ja luottamusta tulevaan.
Tsemppiä!
Omasta mielestäni olen vain kysynyt saman kokeineiden ihmisten mielipiteitä ja muutamalta niitä saanutkin, kiitos niistä!
En tosiaan tajua, mikä sua pänniin! Ole hyvä ja kerro mitä olen sanonut tai käyttäytynyt ansaitakseni tuollaisia sanoja?
Luepa tekstini uudelleen, taisit lukea jotain väärin vai onko muuten vaan huono päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen syntyi alateitse. Tämä tapaus oli tiukasti perätilassa samoilla
viikoilla, kääntöyritys ei onnistunut. Mielipidettäni kysyttiin, lääkäri
suositteli suunniteltua sektiota esikoisen synnytyksen pitkittyneen
ponnistusvaiheen takia. Suostuin mielihyvin sektioon.
Eikä pienessä mielessäni kertaakaan käynyt ajatus, että sektio olisi
jotenkin huonompi tapa saada maailmaan!!!
Vasta täällä av:lla olen moiseen ajattelutapaan törmännyt.
Joten ap huoli ( ja häpeä?? )pois. Elämässä ei ole mitään varmaa,
suunnitelmat ja toiveet muuttuvat. Jos sinun tapasi synnyttää on
tällä kertaa sektio, mitä sitten? Lopputuloshan on se tärkein : )
Suhtautuivatko lääkärit positiivisesti valintaasi vai suosittelivatko sektiota ensisijaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdatko nyt sekoittaa ap:n johonkin toiseen aloitukseen tms.?
taisi mennä niin, että kääntöyrityksen jälkeen lääkäri kysyi
kokemuksia ekasta synnytyksestä. Ponnistusvaihe oli rankka, vauva
syntyi vihdoin imukupilla. Kerroin sen, jonka jälkeen lääkäri suositteli
sektiota. Olin samaa mieltä.
Minua ei painostettu mihinkään suuntaan, päinvastoin koin, että tuntemuksiani kunnioitettiin.
Kokoarviota tehtiin ultrassa, keskimittainen vauveli oli sen mukaan tuloillaan ( ja tulikin ! ). Eli vauvan koko ei vaikuttanut asiaan, lantion
koosta en muista olleen puhetta, olinhan jo kerran synnyttänyt alateitse.
Kaiken kaikkiaan en juurikaan näe eroa siinä, miten vauva maailmaan
tulee, siis sen suhteen, miten jatko sujuu. Haava oli toki kipeä sektion
jälkeen ja nostaminen kiellettyä, mutta vaivansa oli alatiesynnytyksenkin jälkeen. Imetys käynnistyi molemmilla kerroilla
yhtä hyvin.
Sektio epiduraaleineen oli ihan hyvä kokemus! Leikkurihenkilökunta
ihanaa... pelkäsin etukäteen, ettei polla kestä tilannetta ja puhuin siitä anestesiahoitajan kanssa. Hän oli valmiudessa tujauttaa lääkettä peliin tarvittaessa, pelkkä vinkkaus olisi riittänyt ; ) No, ei tarvinnut.
Leikkauspäivä meni vähän pöpperössä, muistikuvat ovat vähän hataria, mutta toipuminen lähti hyvin käyntiin.