Olen väsynyt siihen, että lapsieni molemmat isovanhemmat ovat alkoholiongelmaisia.

Tuollaisesta mummista ei ole mitään iloa lapselle. Mitä suotta kiusaamaan itseäsi ja lasta. Ei se isovanhempi niin tärkeä ole lapselle, että juoppoon ja ilkeään mummiin pitäisi väkisin pitää suhteita yllä.



Puhuit " molemmista" isovanhemmista. Yleensähän lapsella on niitä neljä. Entäs ne loput?

Tee selvät pelisäännöt:



isovanhemmat ovat tervetulleet teille vierailemaan selvin päin. Älä enää vieraile heillä, jos kerran käytöksestä ei ole takeita.



Pieni lapsi kokee päihtyneen erittäin uhkaavana, joten siinä jo hyvä syy varjella heitä.

Se ei tietenkään ratkaise mitenkään ongelmaasi, johon minulla ei valitettavasti ole neuvoja. Toivottavasti muilla on jotain.

Ja on opittu että etukäteen ei lapsille kerrota, jos on suunniteltu vaikka viikonloppukyläilyä. Mutta ei se ole itsellekään kiva, jos odotetaan yhteistä ajanviettoa ja täytyy aina vielä juuri ennen lähtöä tarkistaa, ettei vain ole korkin päälle astuttu...

Oma äitini on alkoholisti, ja tiedän hyvin, miltä sellainen tuntuu...

ja pelisäännöt tehty erittäin selviksi, mutta eihän a-ongelmainen omaa osuuttaan näe, muita vain syyttää.



Välit ovat etäiset, minua ei enää edes sureta. Minulla on oikeus suojella perhettäni ja itseäni

että jos vain sellaiselta tuntuu, katkaise välit lopullisesti. Ei kukaan voi auttaa alkoholisoituneita läheisiään parantumaan, jos heillä ei ole omaa halua. Äitini ja hänen miehensä ovat myös runsaasti alkoholia käyttäviä ihmisiä, minulla ei vielä ole lapsia, mutta olen silti joutunut tekemään selkeän eron heihin.



Olen heihin yhteydessä, mutta olen ajatellut, että yksikin väärä liike, niin katkaisen välini. Olen joutunut parikymmentä vuotta kärsimään äitini alkoholismista ja voin sinulle sanoa kokemuksellani, että tällaiset ihmiset ovat itsekeskeisiä, toisista välittämättömiä selkärangattomia henkilöitä, jotka käyttävät niin lapsiaan kuin muita läheisiään eräänlaisina pelinappuloina. Heidän mielialat vaihtelevat jatkuvasti ja me " normaalit" joudumme olemaan jatkuvasti varpaisillamme, minkälainen puhelu seuraavaksi puhelimessa odottaa, mitä nyt joudun kuuntelemaan, kuinka pahasti minut nyt haukutaan jne.



Ei maksa vaivaa, olen itse yrittänyt ymmärtää itsekeskeistä äitiäni, kaikki on ollut vain hukkaan heitettyä energiaa. Anna olla koko suhde vanhempiisi, se on kaikkein paras kosto tai ehkä myös apu, jonka he sinulta voivat saada. Ehkä saattavat alkaa vähitellen miettimään, olisiko heissä itsessään jotain vikaa.