Haluatko kysyä sektiosta?

kun se katetrointi kuulemma tuntuu ihan kamalalta..



miten sen syömättömyyden kestää ennen sektiota?jos pitää olla aamusta asti syömättä, ja sitten leikkaus on vaikka vasta puolelta päivin, niin itse ainakin kerkeisin siinä ajassa pyörtymään ruoan puutteeseen..

Itselläni on arpi poikittain ihan bikinirajassa ja niin ohut viiva, että sitä tuskin huomaa. Sektiosta on vain 10 kuukautta ja arpi on sellainen vaaleanpunertava, vaalenee kyllä vielä, etten tiedä kuinka kauan siinä mahtaa kestää.. =)

Minulle katetri laitettiin vasta spinaalipuudutuksessa (TAYS), joten ei kyllä tuntunut kuin vähän " proplaamista" . Itselläni oli leikkaus heti aamu kahdeksalta, eli olin syömättä illan ja yön. Ei tuottanut vaikeuksia, mutta sen sijaan se, ettei juodakaan saanut moneen tuntiin, oli vaikeaa. Varsinkin kun ennen leikkausta piti juoda jotain vatsaa suojaavaa lääkettä, joka maistui ihan kaamealle, eikä suuta saanut huuhtoa sen jälkeen..

5: Leikkauspäivänä ja seuraavana yönä oli käytössä kipupumppu. Asennon vaihtamiseen ja esim yskimiseen pystyi varautumaan, kun painoi kipupumppua vähän etukäteen. Silti yskiminen, kääntyminen, nauraminen yms teki tosi kipeää.



Kipupumppu otettiin pois sitten seuraavana aamuna ennen kuin minut autettiin pystyyn ensimmäisen kerran. Sen jälkeen " rutiinina" tuotiin 3 kertaa vuorokaudessa vahva särkylääke. Lisää sai jos tarvitsi, itse en tarvinnut.



Särkylääkkeitä söin 3 päivää.



En kokemut, että olisin missään vaiheessa tuntenut mitään sietämätöntä kipua. Haavaa vihloi liikkuessa, mutta paraneminen tapahtui nopeasti. Ei tosin niin nopeasti, kuin alatiesynnytyksestä esikoisen aikaan, mutta kuitenkin.. Ja onhan alatiesynnytyksessä ne kivut sitten siinä varsinaisessa synnytyksessä..

että ei se katetrin laittaminen miltään tunnu, siinä on vissiin jotain hiukan puuduttavaa ainetta mukana, mutta se tunne katetrin laittamisen jälkeen on kaamea, se kun tuntuu että laskee alleen eikä mahda mitään.



minulla on haava pystysuunnassa, leikkauksesta on nyt tasan 9 kk eikä arpea juuri erota raskausarvista, ei mitään ylimääräistä arpikudoksen kasvua tms. mutta kaikkihan me ollaan erilaisia joten paraneminenkin on yksilöllistä.



Kauanko olin kipeä...noh, leikkaus oli aamulla yhdeksältä ja iltapäivällä jo viideltä kävelin itse vessasta pois. Onhan sitä kipua (minulla ei ollut kipupumppua) muttei se ole sietämätöntä, lähinnä jomotusta ja kiristystä liikkeelle lähtiessä. Kun muisti pyytää kipulääkettä ajoissa (noin puolituntia ennen kuin ajatteli nousta sängystä) niin pärjäsi ihan hyvin. Lapsen keltaisuuden vuoksi oltiin sairaalassa 8 päivää ja siinä ajassa olin jo ihan liikuntakunnossa, siis kävely rapuissa ja autolle ei tuottanut tuskaa enää.

ap jatkaa..



Niin siis me (siis minä ja sektioidut kaksoset) kotiuduimme neljäntenä päivänä leikkauksesta, ja selviydyin kotona vauvojen ja esikoisen kanssa ihan hienosti. Eli nopeasti toivuin siis.



Mulla taas ei katetrista tullut mitään " lasken alleni -fiilistä" , oikeastaan sitä ei ees huomannut. Ja katetrin poistaminenkin oli vaan sellainen nykäisy, vähän inhottava, muttei sattunut.



Enkä tosiaan tiedä milloin yleensä saa sektion jälkeen nousta ylös, mulle suositeltiin vasta seuraavaa aamua, koska kohtu oli kaksosista johtuen aika venynyt ja sain tipalla kohdun supistumista edistävää lääkettä ja vatsalla pidettiin painona hiekkapussia ja väliin kylmäpussia..

Rakas Ysi, olisin mieluusti synnyttänyt alakautta.. =)



ap

minäkin sain kaksoset, tosin synnytin alakautta..kohta vuosi sitten.



en oikeen tiedä että miksi, mutta jotenkin tämän raskauden ajan on tuntunut että joudun sektioon. ehkä se on vaan typerää pelkoa..

mutta tosiaan, oksettaa ajatuskin että joutuisin siihen passiivisena makaamaan kun mahaa viilletään auki.

ja ne jälkikivut...oli synnärillä huonekaverina sektioitu äiti, ja voi luoja sitä tuskaa mikä hänellä oli! kun hän ekaa kertaa nousi seisomaan hän alkoi itkeä kivusta. näytti niin kamalalta, että jo sillon aloin pelkäämään sektiota.

no, toki sektioon menen jos pakko on, mutta eipä se tätä pelkoa poista..





ja tämä ei muuten ollut mikään alatiesynnytys- ylistys tai sektion mollaaminen, vaan ihan omat henk. koht. tuntemukset.

taatusti jos sektioon joutuisin tajuaisin, ettei siinä ollutkaan mitään pelättävää ja että pelkoni on täysin typerä..:)

pelkäsitkö itse sektiota, ja mikä helpotti mahdolliseen pelkoon?



t:12

Kyllä mä pelkäsin sektiota, mutta kun se oli vauvoille turvallisin vaihtoehto (A perätilassa ja itselläni alkava raskausmyrkytys) ja sitä minulle äitiyspolin lääkärit suosittelivat, koitin suhtautua positiivisesti.



Helpotti esim. se, että hoitajat ja lääkärit kertoi tosi tarkkaan etukäteen mitä tapahtuu ja keitä salissa on. Sekin helpotti, että mies sai tulla mukaan sektioon. Silti tärisin ihan hillittömästi siinä leikkauspöydällä ennen puudutuksen laittamista. Salin henkilökunta oli tosi ihanaa, anestesiahoitaja jutteli mulle koko ajan, piti kädestä kiinni ja istui siinä vieressä, toisella puolella istui mies.



Sitten kun puudutus oli laitettu ja alkoi tapahtua, kaikki meni tosi nopeasti, vauvat syntyivän minuutin ikäerolla noin 5 min leikkauksen alusta. Kuulin vauvojen itkut ja heidät näytettiin minulle ennen lastenlääkärin tarkastusta. Siinä vaiheessa ei enää pelottanut yhtään, vaikka mies lähtikin(mun luvalla) vauvojen mukaan ja itse jäin parsittavaksi.