Pahamieli,naapurin lapsella oli synttärit ja meidän lapsia ei kutsuttu.

että, kyllä tulee itellekin paha mieli tollasesta! on tosi ajattelematonta!!!!

ulkopuolelle? Pojan paraskaveri oli myös kutsuttu.Yritä siinä nyt sitten selittää lapselle miksi häntä ei kutsuttu.Uskomattoman ajattelemattomia ihmisiä :(

mutta jos lapsesi tykkää näistä kavereista, älä tee kuitenkaan itse samalla lailla, vaan kutsu heidät aina mukaan kaikkeen ja ole edelleenkin ystävällinen äitiä kohtaan. Huomaa kyllä pian oman virheensä..

kun pojalla ei ollut vielä kavereita.

Kun oli tämän pojan synttärit, hän ei kutsunut meidän poikaa kun oli itse saanut valita kutsutut. Hiukan ihmettelin, koska itse ainakin sekaannun kutsulistaan sen takia ettei kenellekään pojan luokkakaverille tulisi pahaa mieltä. Lapset ovat niin ailahtelevia ja saattavat unohtaa jonkun vieraslistalta.



No kävi sitten niin oman poikani seuraavien synttäreiden aikaan, että poika ei olisi halunnut tätä uutta poikaa enää kutsua. Mutta minä päätin, että poika kutsutaan kuitenkin. Nyt jännitetään, jääkö oma poika taas ilman kutsua. Jos jää niin ensi vuonna ei sitten mekään enää kutsuta. Sen tulkitsen jo epäkohteliaisuudeksi.

Meillä oli vastaava tilanne muutama vuosi sitten. Naapurin lapsella oli synttärit ja meidän lasta ei pyydetty mukaan. Niinpä me sitten leikittiin yhdessä kerrostalon pihalla kun toiset juhli. Tätä se on aikuisten vallankäyttöä.

Muut naapuruston lapset kutsuttiin. Tuntui tosi pahalta, kun nämä tytöt on eniten yhdessä ja me ollaan otettu tätä naapurin tyttöä mukaan Särkänniemeen, Puuhamaahan jne. Kutsua ei tullut ja näin ikkunasta, kun muita tyttöjä meni synttäreille. Pahinta on, että kun tiesin synttäreistä, niin varasin lahjan etukäteen. Tyttö meni möläyttämään naapurin tytölle, että hänelle on lahja meillä ja hetken päästä olivat ovella pyytämässä lahjaa. Tämä siis synttäreiden jälkeen illalla. Kyllä ärsyttää, mutta olen yrittänyt nyt ohjata tyttöäni muiden seuraan. Tuollainen kaveri ei ole todellinen kaveri. Ikää molemmilla 7.

Meillä jäi muutama vuosi sitten oma lapsi ilman pk kaverin synttärikutsua, leikkivät paljon yhdessä ja muut " samasta " leikkiporukasta kutsuttiin. Meidän lapsi sitten jo monta pv ennen näitä synttäreitä puhui synttäreistä,mitä vie lahjaksi , mitä pukee päällensä yms ja sitten kutsua ei tullutkaan :( Oli äidillä selittelemistä ja itsekin " loukkaannuin" moisesta. Ymmärrän kyllä että aina ei kaikkia voi kutsua jo tilanpuuttenkin vuoksi, mutta silti..

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6584026&p=1&tmode=1&smode…

Miten jotkut synttärikutsut voi olla noin vaikea juttu? Mä kyllä itse ymmärrän, ja lapsillenkin opetan, ettei millään voi aina tulla kutsutuksi tai kutusua itse kaikkia.



Elämä nyt vain ei oo aina tasapuolista, koittakaa opettaa se myös omille lapsillenne!

herää pahvi...

Vierailija:

Miten jotkut synttärikutsut voi olla noin vaikea juttu? Mä kyllä itse ymmärrän, ja lapsillenkin opetan, ettei millään voi aina tulla kutsutuksi tai kutusua itse kaikkia.

Elämä nyt vain ei oo aina tasapuolista, koittakaa opettaa se myös omille lapsillenne!

Hei,onko sulla lapsia? Ymmärrätkö,että synttärisankari on pojan hyvä ystävä (tai ainakin luulin niin) ja kaikki muut kaveriporukasta kutsuttiin.

Mun mielestä se ei ole oikeudenmukaista että joku jätetään ulkopuolelle.Yritän lapsilleni opettaa että ketään ei jätetä ulkopuolelle.

Pidetään synttärit sitten vaikka kahdessa erässä.

ap

meillä naapurustossa sama juttu. Jätettiin kutsumatta heidät meidän lasten kutsuille, mutta tulivat kuokkimaan...

Jos tässä kodissa on tiukat siivoussäännöt tai jotain?

Vosiko tämän lapsen äiti olla suuttunut jostain? Onko poikasi pahoittanut sankarin mielen ja tämä kutsumattomuus juontaa juurensa siitä?

kanssa leikitään erityisesti tai sitten tytöt tai pojat jne. Kutsumattomuuden pitäisi siis olla lapsenkin helposti käsitettävissä.



Ap:n kuvailemassa tapauksessa on kyllä minun nähdäkseni menetelty todella typerästi. Tapaus muistuttaa hieman sukulaislapselle sattunutta synttärikutsujupakkaa. Se tosin oli astetta inhottavampi.



Sukulaislapseni (tokaluokkalainen) sai kutsun luokkakaverinsa syntymäpäiville. Lapsi oli vielä kutsuja jaettaessa sairaana, joten syntymäpäiväsankarin äiti soitti ja kutsui lapsen juhliin puhelimitse. Pari päivää myöhemmin syntymäpäiväsankari ilmoitti sukulaislapselleni, ettei hän voikaan tulla syntymäpäiville.



Lahja oli jo ostettu jne. Lapsi ei oikein kehdannut edes kertoa vanhemmilleen tapahtuneesta, vaan yritti vaan vedota, ettei nyt oikein jaksakaan lähteä juhliin. Asia selvisi lievällä painostuksella. Jälkeenpäin paljastui vielä, että kolmas saman luokan oppilas, sukulaislapseni " kaveri" hänkin, oli keksinyt, että synttärisankarin piti perua sukulaiseni kutsu. Tosi kiva juttu siis. Erittäin kivaa olla ko. ihmisten kanssa edelleen jatkuvasti tekemisissä...

Lapsilla on eri logiikka sille, pitävätkö he toisistaan vai eivät. Vaikka he leikkisivätkin yhdessä paljon, heillä voi olla toisiaan kohtaan antipatioita. Ei meidänkään poika halunnut kutsua sitä kaveria, jonka kanssa päivittäin leikkii. Hän ei pidä tästä kaverista yhtään, vaikka ottaakin kohteliaasti hänet mukaan leikkiin. Sain kuitenkin lahjottua lakritsipiipulla poikani, jotta tämäkin poika kutsuttiin. Minusta tuntui liian pahalta ajatus jättää vain hänet kutsumatta.



Minullakin on kokemuksia lapsuudesta, jolloin tunsin itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi muun lauman seassa. Omille 7-vuotissynttäreilleni sain kutsua 6 tyttöä. Kaksi naapurin tyttöä pahoitti mielensä, kun heitä en saanut kutsua. Oli pakko tehdä valintaa, koskaäiti oli lukumäärästä ehdoton. Jätin ulkopuolelle nämä sisarukset, jotka määräilivät ja kiusasivat minua toisinaan. Kuitenkin minua säälitti nämä sisarukset, ja sanoin heille, että totta kai he saavat tulla, vaikka en ollutkaan kutsunut heitä. Tytöt tulivat, antoivat lahjan, ja leikimme huoneessa. Kun tuli aika käydä mehupöytään, äitini huomasi ylimääräiset vieraat ja ajoi heidät poissa kaikkien nähden. Voi että mua hävetti ja säälitti nämä sisarukset. Minullehan tämä episodi kostettiin. Tytöt vaativat tietysti lahjansa takaisin ja jättivät minut pihan leikeistä ulkopuolelle, koska heidät oli poistettu juhlistani kesken kaiken.

Ajattelin jo että olenko jotenkin omituinen äiti.Lapseni käyttäytyy ihan kunnollisesti,ei ole mikään villikko jne.Käy usein leikkimässä naapurin luona.Siksi tämä on minusta outoa käytöstä,ja vielä oudompaa on mielestäni se,ettei vanhemmat puutu tällaiseen.....

Tyttö oli itse sanonut pojalleni allapäin, että äiti sanoi, ettei sinua voi kutsua.



Syy saattoi olla tämä (tämän tytön isä oli joskus nuorena minuun pihkassa ja ei kai oikein toipunut siitä koskaan..)



Joten voi olla jotain ikävää mustasukkaisuuttakin, vaikka kuullostaakin typerälle!

Niin moni aikuinen on vielä niin lapsi! Tottakai kutsun pihasta lapseni kaverit. En jättäisi yhtä lasta kutsumatta pihapiiristä, vaikka lapsi sanoisi mitä! Näin opetetaan lapselle suvaitsevaisuutta ja kohteliasta käytöstä. T: ä 23 p 2.v

Toistuu meidän naapurustossa: vuodesta toiseen lapseni jää ilman kutsuja. Parina vuotena kutsuin kaikki pihan lapset, mutta lapseni ei saanut silti "vasta"kutsuja. Nykyään ohjaan lapseni kutsumaan vain luokkakavereita. Että pihan lapsia ei, ellei ole samalla luokalla.

tiedän kyllä syynkin tähän käytökseen, se olen minä. En viihdy noissa pihan juorokerhoissa. Synttäreille kutsutaan lapsen puolesta aikuiskavereiden lapset, ei niitä joita lapset itse haluaa. Ja minun tyyppisten äitien lapset kärsii :(

Annatteko oikeasti pienten koululaisten päättää yksin kutsuttavat lapset?



Meillä perussääntönä kutsutaan kaikki luokkakaverit, joiden syntymäpäiville on edellisvuonna kutsuttu (10-15 lasta). Samat lapset ovat toistensa syntymäpäivillä, näytää olevan sama sääntö muillakin.



Pihakavereille pidetään eri juhlat ja juhliin kutsutaan kaikki pihakaverit vaikka kaikki eivät olisi meidän lasta kutsuneetkaan. Lapset leikkivät yhdessä päivittäin. (10 lasta)