Pahamieli,naapurin lapsella oli synttärit ja meidän lapsia ei kutsuttu.

Muut naapuruston lapset kutsuttiin. Tuntui tosi pahalta, kun nämä tytöt on eniten yhdessä ja me ollaan otettu tätä naapurin tyttöä mukaan Särkänniemeen, Puuhamaahan jne. Kutsua ei tullut ja näin ikkunasta, kun muita tyttöjä meni synttäreille. Pahinta on, että kun tiesin synttäreistä, niin varasin lahjan etukäteen. Tyttö meni möläyttämään naapurin tytölle, että hänelle on lahja meillä ja hetken päästä olivat ovella pyytämässä lahjaa. Tämä siis synttäreiden jälkeen illalla. Kyllä ärsyttää, mutta olen yrittänyt nyt ohjata tyttöäni muiden seuraan. Tuollainen kaveri ei ole todellinen kaveri. Ikää molemmilla 7.

toivottavasti et antanut lahjaa vaikka tuli kerjäämään. joillain on pokkaa.

Tästä aloituksesta on aikaa nyt noin 7 vuotta. Joko ap:n lapset ovat toipuneet kokemastaan kohtelusta?

Toistuu meidän naapurustossa: vuodesta toiseen lapseni jää ilman kutsuja. Parina vuotena kutsuin kaikki pihan lapset, mutta lapseni ei saanut silti "vasta"kutsuja. Nykyään ohjaan lapseni kutsumaan vain luokkakavereita. Että pihan lapsia ei, ellei ole samalla luokalla.

tiedän kyllä syynkin tähän käytökseen, se olen minä. En viihdy noissa pihan juorokerhoissa. Synttäreille kutsutaan lapsen puolesta aikuiskavereiden lapset, ei niitä joita lapset itse haluaa. Ja minun tyyppisten äitien lapset kärsii :(

kannattaako tuosta tehdä ongelmaa. en ole kärsinyt yhtään, vaikka 70-luvulla en muista käyneeni montaa kertaa kaverisynttäreillä. mulle järjestettiin ehkä kerran tai kaksi synttärit. olen kesälä syntynyt.

Miten jotkut synttärikutsut voi olla noin vaikea juttu? Mä kyllä itse ymmärrän, ja lapsillenkin opetan, ettei millään voi aina tulla kutsutuksi tai kutusua itse kaikkia.

Elämä nyt vain ei oo aina tasapuolista, koittakaa opettaa se myös omille lapsillenne!

joka on itkenyt, kun ei taaskaan saanut kutsua synttäreille. Synttäreitä on nyt syksyn ja talven aikana ollut ainakin seitsemät eikä yksiinkään ole tullut kutsua. Koska kutsut ovat aina pk:n naulakoissa, näen kyllä oikein hyvin, ketkä ovat saaneet kutsun.

En tiedä, mikä on ongelma. Eskarin mukaan lapsi tulee hyvin juttuun kaikkien kanssa eikä mitään riitaa koskaan ole kenenkään kanssa. Itse olen jutellut ja tavannut muut vanhemmat. Emme nyt ehkä tunne kovin hyvin toisiamme mutta kuitenkin.

Nooh, poika ilmoitti viimeksi, kun jäi taas ilman kutsua, ettei aio kutsua omille synttäreilleen ainuttakaan eskarikaveria. Ovat kuulemma ihan mälsiä kun jättävät hänet aina ulkopuolelle. Minä kunnioita lapseni toivetta siinä ja keksin sitten vaikka muuta tekemistä pojalle synttäripäivänä.

Toistuu meidän naapurustossa: vuodesta toiseen lapseni jää ilman kutsuja. Parina vuotena kutsuin kaikki pihan lapset, mutta lapseni ei saanut silti "vasta"kutsuja. Nykyään ohjaan lapseni kutsumaan vain luokkakavereita. Että pihan lapsia ei, ellei ole samalla luokalla.

tiedän kyllä syynkin tähän käytökseen, se olen minä. En viihdy noissa pihan juorokerhoissa. Synttäreille kutsutaan lapsen puolesta aikuiskavereiden lapset, ei niitä joita lapset itse haluaa. Ja minun tyyppisten äitien lapset kärsii :(

Niin, paljon on tuollaisia vanhemöpia jotka valitsevat kakaroilleen kaverit sen mukaan kenen vanhemmat näyttävt varakkailta tai liittyvät juorukerhoihin tai ovat muuten oikeanlaisia.

Onko näiden vanhempien omat lapset sitten onnellisia? vai turvattomia, kun opetetaan kiusaamaan ja syrjimään ja tietävät että sama kohtalo voisi olla heidän?

Onko lapsi onnelliinen kun äiti sanoo kuka on lapsen kaveri? ehkä joku lapsi onkin, on helppoa kun joku kertoo. Joku toinen lapsi ehkä syyttää äitiään aikuisena?

Annatteko oikeasti pienten koululaisten päättää yksin kutsuttavat lapset?

Meillä perussääntönä kutsutaan kaikki luokkakaverit, joiden syntymäpäiville on edellisvuonna kutsuttu (10-15 lasta). Samat lapset ovat toistensa syntymäpäivillä, näytää olevan sama sääntö muillakin.

Pihakavereille pidetään eri juhlat ja juhliin kutsutaan kaikki pihakaverit vaikka kaikki eivät olisi meidän lasta kutsuneetkaan. Lapset leikkivät yhdessä päivittäin. (10 lasta)

Kyllä normaali aikuinen ihminen kutsuu koko ryhmän tai sitten esim. puolet ryhmästä jos lapsi haluaa pitää pienemmät (kaikki lapset eivät pidä melusta ja sähläämisestä). yhtä ei jätetä kutsumatta.

Lapsilla on eri logiikka sille, pitävätkö he toisistaan vai eivät. Vaikka he leikkisivätkin yhdessä paljon, heillä voi olla toisiaan kohtaan antipatioita. Ei meidänkään poika halunnut kutsua sitä kaveria, jonka kanssa päivittäin leikkii. Hän ei pidä tästä kaverista yhtään, vaikka ottaakin kohteliaasti hänet mukaan leikkiin. Sain kuitenkin lahjottua lakritsipiipulla poikani, jotta tämäkin poika kutsuttiin. Minusta tuntui liian pahalta ajatus jättää vain hänet kutsumatta.

Minullakin on kokemuksia lapsuudesta, jolloin tunsin itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi muun lauman seassa. Omille 7-vuotissynttäreilleni sain kutsua 6 tyttöä. Kaksi naapurin tyttöä pahoitti mielensä, kun heitä en saanut kutsua. Oli pakko tehdä valintaa, koskaäiti oli lukumäärästä ehdoton. Jätin ulkopuolelle nämä sisarukset, jotka määräilivät ja kiusasivat minua toisinaan. Kuitenkin minua säälitti nämä sisarukset, ja sanoin heille, että totta kai he saavat tulla, vaikka en ollutkaan kutsunut heitä. Tytöt tulivat, antoivat lahjan, ja leikimme huoneessa. Kun tuli aika käydä mehupöytään, äitini huomasi ylimääräiset vieraat ja ajoi heidät poissa kaikkien nähden. Voi että mua hävetti ja säälitti nämä sisarukset. Minullehan tämä episodi kostettiin. Tytöt vaativat tietysti lahjansa takaisin ja jättivät minut pihan leikeistä ulkopuolelle, koska heidät oli poistettu juhlistani kesken kaiken.

sun äiti on kamala ihminen, ja toisekseen, yleensä näissä jutuiss on kyllä äidit syynä, hänen kateus tai ilkeys. ei lapsessa ole yleensä yhtää mitään vikaa, päinvastoin, se hiljainen ja kiltti jää usein ilman kutsua.