Kakkonen tulossa ja imetys alkoi pelottamaan jo nyt

Yritä nauttia odotuksesta ja olla murehtimatta liikoja. Hyvin kai tuo esikoisesikin on voinut vaikket häntä kauaa imettänyt. Jos imetys kuitenkin vaivaa, kerää tietoa siitä ihan rauhassa - aikaahan on, ja ole yhteyksissä esim. imetystukihenkilöön paikkakunnallasi. Jos toivot imetyksen onnistuvan paremmin toisella kerralla, se voi hyvinkin onnistua. Vauvat ovat erilaisia ja joskus joku pieni klikin aukaisu voi auttaa imetystä onnistumaan.

Vielä kerran onnittelut!

T. kahden lapsen äiti

Jos yhtään lohduttaa niin kävi miten kävi, osaat varmasti ainakin pyytää ja vaatia apua. Esim. jos imetys takkuaa sairaalassa niin osaat varmasti sanoa hoitajalle tms. että näin kävi viimeksikin, nyt autat!



Voimia raskauteen ja onnea!

Joka kerta erikseen kysyin otteesta ja yksi kehui sitä hyväksi, toinen tuputti rintakumeja. Petyin sairaalaan, kun kuitenkin mainostivat sitä imetyksen tärkeyttä niissä oppaissa, joita mukaan jaettiin.

a.p.

tosin aivan toisesta syystä. Esikoinen on 1v 8kk, ja imetän häntä edelleen. Olen nyt raskaana viikolla 16.

En haluaisi imettää enää, mutta tyttö on toista mieltä! Vaatii maitoa,

repii paitaani. Jos en anna niin lyö, potkii ja repii hiuksista.

Että se siitä ihanasta imetyksestä. Tuntuu etten voi keskittyä ollenkaan

uuten raskauteen, ja rinnatkin on ihan kipeät.

Illalla lapsi ei nukahda millään jos ei saa rintaa. Jos tarjoan tuttipulloa,

niin se lentää lattialle hyvin äkkiä...huoh. Joten imetyspulma täälläkin.

Välillä tuntuu etten jaksa enää, haluaisin vaan lähteä pois ja olla yksin.

Anteeksi purkaus.

Minä imetin esikoista puoli vuotta rintakumin kanssa läträten ja inhosin sitä ja itseäni, koska en osannut edes imettää lastani oikein. Elämä oli kaikenkaikkiaan äärettömän hankalaa, koska mihinkään ei voinut lähteä ilman niitä kumiläpysköjä ja kaiken lisäksi niiden takia pyrin kaikin keinoin hoitamaan imetyksen " salaa" , koska häpesin sitä, että jouduin turvautumaan moisiin apuvälineisiin. Minulla ei juuri nännejä ole, joten ilman kumia lapsi ei saanut pyöreähköistä rinnoista minkäänlaista otetta. Toisaalta on ihme, että maitoa tuli noinkin pitkään, sillä kumin kanssahan rinta ei saa sellaista stimulaatiota kuin ilman kumia. Puolen vuoden jälkeen lapsi alkoi liikkua ja menetti kaiken kiinnostuksen tissittelyyn. Sekin oli yksi kriisin paikka äidille, joka oli etukäteen " suunnitellut" pitkää imetystä...



Imetysasioita murehdin jo ennen kuin tulin uudelleen raskaaksi. Ja nyt se asia pyörii mielessä vielä useammin, kun raskaus etenee. Tällä kertaa minulla onneksi sentään on se etu, että osaan vaatia apua heti alussa. Enkä turvaudu tuttipulloon jo laitoksella. Ja jos hyvin käy, toinen vauva omaa niin rautaisen imuotteen, että saa kiinni näistäkin olemattomista nänneistä... (Aina saa, ja pitää, toivoa!)

Raskausviikkoja takana kohta 20, mutta imetysasiat tulivat mieleen heti alkuraskaudesta. Esikoisen imetys loppui 2,5 kk:n jälkeen kovasta yrityksestä huolimatta. Silloin itkinkin asian vuoksi, mutta pääsin siitä kyllä yli. Nyt ne tuntemukset ovat taas mielessä. Viimeksikään ei ollut kiinni tiedon puutteesta, tuntuu, että tietoa oli vähän liikaakin. Sairaalassa en saanut mielestäni apua, vaikka pyysin. Mitenkähän nyt käy. Kun en ole enää ensisynnyttäjä, kotiinlähtökin on nopeammin, jo ennen kuin maito on noussut rintoihin, 2 pv:n päästä luultavasti. Oletko AP puhunut tästä neuvolassa? Jos olet, niin mitä sanoivat?

Kuule, älä turhaan siitä imetyksestä itsellesi stressiä ota, se sujuu jos on sujuakseen ja jos ei suju, niin vauva pärjää mainiosti myös korvikkeella. Viiden vuoden päästä ei kukaan enää muista miten on vauvojaan syöttänyt tai ollut syöttämättä, luota vaan itseesi ja elä tilanne kerrallaan, älä suotta murehdi etukäteen. Nauti raskaudestasi minkä voit ja esikoisestasi etenkin :-) t. Neljän äiti (osaa on imetetty, osaa ei)

Lapset ovat niin erilaisia, että toisen kanssa on takkuista ja toisen kanssa sujuu kuin itsestää, vaikka on sama äiti ja rinnat. Eli sen puoleen etukäteen murehtimisesta ei välttämättä ole kovasti apua, vaan asian kanssa on edettävä sitten tilanteen mukaan, kun lapsi on syntynyt.