Lue keskustelun säännöt.
Hei kaikki lastentarhan opettajat/sosionomit
20.12.2005 |
En jaksa lukea tuota jaarittelua tuosta toisesta ketjusta jossa näyttää siltä, että eräille lastentarhan opettajille (yliopiston käyneille) on henkilökohtainen tappio myöntää, että Sosionomi (AMK:n käynyt) voisi heidän tehtäviään hoitaa yhtä hyvin tai jopa paremmin?
Mieheni on lukenut kasvatustiedettä ja se on teoriaa niin kuin kaikki muukin tiede. Ei sitä lukemalla kasvateta lapsia. Enemmän luotan ihmiseen jolla on käytännön näkemystä. Ja uskoisin, että monella sosionomilla on ehkä enemmän käytännön pohjalta saatua oppia yhdessä teorian kanssa.
Itselläni ei ole tekemistä koko alan kanssa. Mutta pakko kommentoida, koska omaa kokemusta on, että siellä yliopistolla ei työharjoittleusta huolimatta oikein opi käytännöstä mitään.
Kommentit (5)
Minun mielestäni tärkeintä on se, että olkoon koulutus mikä hyvänsä, niin että on omia lapsia, kasvatuskokemusta omassa perheessä, se antaa varmuutta ja maalaisjärkeä varhaiskasvatukseenkin. Olen tavannut paljon varhaiskasvatuksen ammattilaisia joilla ei ole omia lapsia, ja sen kyllä huomaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitukseni ei ole mitenkään mollata koulutukseltaan lastentarhan opettajia sillä uskon, että heissä on varmasti päteviä yksilöitä, jotka ovat saaneet käytännön kokemusta työelämästä koulutuksensa lisäksi.
Mutta tuota en ymmärrä, että miksi ihmeessä ihmiselle pitäisi maksaa esim parempaa palkkaa tai häntä tulisi arvostaa enemmän " asiantuntijana" siksi, että hän on lukenut ja opetellut ulkoa eri kasvatusteorioita muutaman vuoden yliopistossa.
Mutta eihän sille mitään voi, että jo lukiossa luvataan (siis opot yms.), että autuaaksi tulet kun menet yliopistoon lukemaan sitä tai tätä ja edessä loistava tulevaisuus. Niinpä se voikin olla se käytännön työelämä ihan jotain muuta..
Ja onhan se ihan kiva jos lapseni pkodissa lastentarhan ope osaa soittaa vaikka pianoa vähän enemmän kuin muut, mutta tuskin se on kovin oleellista kokonaiskasvatusta ajatellen?
ap
Työskentelen ryhmässä, jossa elto, minä lto (sosionomi), lastenhoitaja ja 2 avustajaa. Pyrimme hyödyntämään jokaisen vahvuuksia kasvatustyössä, esim. minä hoidin musiikkikasvatuksen, elto taas ei mielellään hoida sitä. Hän vastasi draamakasvatuksesta, joka taas ei minun vahvin puoli, vaikka sitäkin teen. Ei jokainen yliopisto-lto kykene hallitsemaan jokaista aluetta kuten ei kukaan muukaan. Ja kuinka paljon oikeasti muistamme kouluksemme sisällöstä? Koulutus antaa pitkälti kokonaiskuvan ja asenteen työtä kohtaan. Opimme parhaiten luonnollisesti sitä joka on mielestämme mielenkiintoista ja sen tietysti parhaiten muistamme.
Olisi mielenkiintoista kuulla suurten kritisoijien perustellut mielipiteet ja näkemykset siitä, mitä päivähoito on; mitkä siinä ovat lapsen kasvun ja kehityksen kannalta tärkeimmät asiat. Vanhemmat kuvittelevat että lasten tulisi pienestä pitäen pääasiassa oppia konkreettisia taitoja, vaikka koulukypsyyden määrittää ennen kaikkea sosiaaliset ja ryhmätyöskentelytaidot. Kaiken muun ehtii oppia koulussa. Enkä tällä kuitenkaan halua väheksyä tavoitteellista toimintaa.
ei vain " teorioita joilla ei mitään tee" . Esim. itse olen lukenut 15 ov erityispedaa, 15 ov alkuopetus+esiopetus, 35 ov ammatilliset opinnot (kehityspsykologia, liikunta, musiikki, kuvataide, ensiapu jne jne). Kyllä kasvatustieteestä sai varmuuden taas siihen, miten ihminen oppii (eli konstruoimalla entisiä käsityksiään. Tieto ei vain siirry toiseen ihmiseen opettamalla.).
t. lto
ps. Ei ole olemassa tutkimustietoa siitä, " miten kasvatat lapsen" . Siihenhän vaikutttaa ympäristö, geenit, lapsen luontainen temperamentti jne... Hyvin monella tavalla voi kasvattaa. Kuitenkin me lto:t tuomme lapsen arkeen kaikenlaista, musiikkia, matematiikkaa, käden harjoituksia, lepoa, ulkoilua jne tasapuolisesti.
Ja itse sitä mieltä, että eri ammatit täydentävät toisiaan. Jokaisella oma koulutus ja oma osaaminen ja omat tehtävät ja oma palkka.
Olen tavannut lton, joka kiroilee lasten kuullen ja useita lto ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kokonaisnäkemystä lapsista/käsitystä esim. perheide aisoista. Laajempi näkemys siis puuttuu, vaikka se on ensiarvosen tärkeä nykymaailmassa.