Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se niin on, ettei ydinperheissä eläneet voi ymmärtää, mitä avioerolapset ovat joutuneet kokemaan.
29.11.2005 |
Minä ainakin tunnen aina olevani eri aaltopituudella ihmisten kanssa, joilla vanhemmat asuvat ja elävät vielä yhdessä. En usko hetkeäkään, että he todella voivat ymmärtää avioeron aiheuttamaa yksinäisyyttä lapsilla/uusperhekuvioiden ahdistavuutta, joita avioerolapset joutuvat kokemaan.
Kommentit (16)
Se, että sinä olet onneton asiasta mihin et voi vaikuttaa, ei saa tarkoittaa sitä, että muut eivät saa olla onnellisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottaa vain sellaiset tekopyhät lätinät " Kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu" tai kohtuuttomat vaatimukset " Ai miksei sulla muka oo joulumieltä" tai " Miksi et voi vain rakastaa uutta äitipuoltasi, ihan hyvä tyyppihän se" tms. Ei sellaisia asioita voi tajuta, jos ei oo itse kokenut. Turha siis viisastella.
ei ydinperhelapset voi millään samastua avioerolasten tilanteeseen. Siis ei koskaan, ei missään tilanteessa. Sellaista asiaa katsos kun ei voi tajuta teoreettisesti.
Meillä vanhemmat yhdessä, vaikka olisin toivonut niiden eroavan. En odota, että kukaan, joka ei ole elänyt lapsuuttaan alkoholistiperheessä, ymmärtäisi minun tuskaa.
Ei silti tarkoita, että vertailisin näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheväkivaltaa, alkoholismiaym helvettiä vielä kauan sen jälkeenkin kun itse pääsin sieltä pois
Ei se tarkoita että koko elämäänsä niissä roikkuisi. Puheeksi pitäisi voida ottaa niin, ettei sinua ahdistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
au/yksinhuoltajan lapsena on tosi hyva olla, saastyy perheriidoilta. meilla oli mutsin kanssa tosi ihanaa.
Itse nimittäin olen erolapsi ja olen vanhempieni erosta pelkästään ikionnellinen. Ei, en joutunut kuuntelemaan vanhempieni riitoja (en muista aikaa ennen eroa). Mutta olen vain niin ikionnellinen siitä, että äitini löysi miehen, jonka kanssa hän on onnellinen. Tunnen myös toisen tällaisen " onnettoman" erolapsen, jonka vanhemmat erosivat, kun ystäväni oli yläasteikäinen. Hänen mielestään heidän olisi pitänyt erota paljon aiemmin. Itse luulen, että on ihmisiä, jotka tekee parhaansa sillä " mitä heille on elämässä evääksi annettu" . Ja sitten on niitä, jotka syyttävät omasta kurjuudestaan aina jotain muuta. Esimerkiksi vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että erilaisten avioeroperheiden lapset ei voi ymmärtää toistensa tilannetta, tai erilaisten ydinperheiden lapset jne. Minä olin jo viisitoista kun vanhempani erosivat, ja ymmärsin aika hyvin ne syyt, jotka päätökseen johtivat. Koin avioeron toisaalta varmasti aika erilailla kuin silloin seitsemänvuotias pikkuveljeni. Tavallaan aloitus on melko järjetön, sillä eihän sillä ole merkitystä, ymmärtääkö ydinperheen lapsi lähtökohtaisesti avioeroperheen lasta, vaan sillä, että löytyykö heiltä HALUA ymmärtää toisen tilannetta.
minkälaista se oli, kun se perhehelvetti jatkui KOKO lapsuuden ajan, aina siihen päivään saakka kun lähdin kotoa. Ja jatkuu edelleen. Muistan oikein hyvin miten lapsena ja nuorena toivoin vaan että eroaisivat.
Anteeksi kun en nyt saa sääliä tikistettyä avioerolapsille. Mutta minun vanhempieni avioliiton olisi pitänyt päättyä jo 25 vuotta sitten. Olisi ollut parempi kaikille osapuolille, minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ei voi kukaan ymmärtää (muuta kuin saman kokenut) millaista on kun pallotellaan kahden kodin välillä, missä kummassakin on läsnä sinulle vieraita ihmisiä (isäpuoli ja äitipuoli ovat kutakuinkin vieraita aikuisia kotonasi - se, että isäsi / äitisi rakastaa heitä (häntä) ei tarkoita, että sinä tulisit toimeen tämän aikuisen kanssa, jonka kanssa jaat kotisi, sinulta ei kysytä tätä asiaa.)
Koen kuitenkin olevani onnekas siinä mielessä, että minulla on ollut lähes koko elämäni ajan mahdollisuus seurata läheltä onnellisen ydinperhelapsen elämää, sillä läheisin ystäväni nyt ja lapsuudessa on lähtöisin aivan ihanasta kodista, missä kasvatus ja parisuhteenmalli on todella kohdallaan. Olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta mitä olen tämän ystäväni kautta saanut - ja omassa elämässäni pyrin toteuttamaan sen mallin mukaista perhe-elämää. Oma aviomiehenikin on kotoisin onnellisesti ydinperheestä, missä vanhemmilla on välillään vieläkin uskomatonta rakkautta, vaikka avioliittoa on takana 34 v.
En olisi mennyt naimisiin miehen kanssa, joka myöskin lähtöisin avioeroperheestä - koska en olisi luottanut suhteemme kestävyyteen, toisella pitää olla se sisäsyntyinen tunne siitä, että liitto kestää no matter what - ja avioerolapsella tätä tunnetta ei useinkaan ole.
Siksi juuri varmaankin nykyajan aikuiset kipuilevat niin paljon, tulee avioeroja yms. koska taustat ovat monella hyvin surulliset. Ja yhä hullummaksi tilanne käy, kyllä lapsi tarvitsee kestävän parisuhteen mallia kasvaessaan jotta hän joskus pystyy luomaan kestävän parisuhteen toiseen aikuiseen - niitä vain on todella harvassa.
Minä taas koen sen niin, että sinä olet myöskin (kipuilustasi huolimatta) onnekas. Siinä mielessä onnekas, että sinun molemmat vanhempasi olivat mukana arjessa - lähelläsi. Vaikka he olivat vanhempina ja ihmisinä monessa mielessä puutteellisia, he kuitenkin ovat sinun vanhempiasi. Et voi tietää mitä se merkitsee ennenkuin menetät tämän.
Kuvittele itsesi joka ikinen aamu aamupalapöytään ventovieraan ihmisen kanssa, jolla ei ole sinun kanssasi mitään yhteistä - hän nyt vain sattuu pitämään sinun äitiäsi " seksuaalisesti viehättävänä olentona" . Ajatteles sitä pyöritystä mihin pieni (sanotaan nyt vaikka alta 10 v.) lapsi joutuu, kun sekä isä että äiti alkavat uudelleen elää sinkkuaikoja - ja sinä olet " jaloissa" , katselet vain kuinka kumppanit vaihtuvat ja kättelet aina eteisessä uutta ihmistä " terve Irma" , " hauska tutustua Eero" ja tämä Irma ja Eero on sinun elämässäsi sitten määrittelemättömän osan tulevaisuutta, kunnes taas saat elämääsi yhden esimerkin lisää siitä kuin parisuhteet eivät kestä.
Juu - tosi kadehdittavaa.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä? On paljon asioita, joita sinä et ole kokenut, etkä siis ymmärrä. Ei kaikki vaan voi kokea samoja asioita, ei ihmiselämä riitä.
Vierailija:
Minä taas koen sen niin, että sinä olet myöskin (kipuilustasi huolimatta) onnekas. Siinä mielessä onnekas, että sinun molemmat vanhempasi olivat mukana arjessa - lähelläsi. Vaikka he olivat vanhempina ja ihmisinä monessa mielessä puutteellisia, he kuitenkin ovat sinun vanhempiasi. Et voi tietää mitä se merkitsee ennenkuin menetät tämän.Kuvittele itsesi joka ikinen aamu aamupalapöytään ventovieraan ihmisen kanssa, jolla ei ole sinun kanssasi mitään yhteistä - hän nyt vain sattuu pitämään sinun äitiäsi " seksuaalisesti viehättävänä olentona" . Ajatteles sitä pyöritystä mihin pieni (sanotaan nyt vaikka alta 10 v.) lapsi joutuu, kun sekä isä että äiti alkavat uudelleen elää sinkkuaikoja - ja sinä olet " jaloissa" , katselet vain kuinka kumppanit vaihtuvat ja kättelet aina eteisessä uutta ihmistä " terve Irma" , " hauska tutustua Eero" ja tämä Irma ja Eero on sinun elämässäsi sitten määrittelemättömän osan tulevaisuutta, kunnes taas saat elämääsi yhden esimerkin lisää siitä kuin parisuhteet eivät kestä.
Juu - tosi kadehdittavaa.
22
ja äiti sanoo, että älä ärsytä sitä...
tai kun kaikki viikonloput, joulut, lomat jne menee siihen, että se läträä viinan kanssa. en menis kadehtimaan...
Ei minun isäni ollut " arjessa lähellä" . Se on fantasia, jonka sinä olet nyt projisoinut kaikkiin perheisiin, jotka vain ovat yhdessä pysyneet.
Minun isäni oli ja on monella tavalla todella ventovieras ihminen minulle. Vihasin häntä nuorena varmasti yhtä syvästi kuin sinä Irmojasi ja Eerojasi. (Kunnes silmäni aukesivat tajuamaan, ettei äitinikään ollut viaton pulmunen.)
Olet hyvin nuori vielä. Myöhemmin oppinet ymmärtämään, että kärsiä voi monella hyvin erilaisella tavalla.
Mutta aivan yhtä paljon.