Kuinka moni on tuntenut synnytyksen erittäin kivuliaana/hirveänä?

Ei ikinä enää.

tosin toukokuussa olen menossa takaisin " kidutuskammioon" ..:)

Synnytys jouduttiin käynnistämään enkä saanut mitään kivunlievitystä

:(

vaikka se olikin ihan kamalaa, mutta se ponnistaminen: se kun on pakko puskea, puskea työntää, vaikka sattuu ihan rutosti ja tuntuu että kaikki repeää! Ja oikeassa olinkin, repesin välilihan leikkauksen lisäksi niin että vieläkin roikkuu riekaleita jalkovälistä, yäk. Se oli Kauheaa! Aikaa siitä melkein kolme vuotta, muta viimeksi eilen itketti kun ajattelin ekaa synnytystä. Toinen lapsi on nyt 10 kk, ja vasta tokan synnytyksen jälkeen käsitin sen, että synnytyskin voi olla ihan OK.

olen synnyttänyt kolme lasta.Kaikki ilman kivunlievitystä,omasta tahdosta ja halusta.Kivut on kaameat mutta olen ajatellut niin,että palkinto niistä kivuista on niin ihana että ne kestää.Eikä ne minun sýnnytykset ole ihan lyhkäsiä ollu.Ja ne kivut loppuu kun lapsi syntyy.

Kärvistelin viime senteille ilman lääkitystä (tabuilla käynnistetty, hirvee tyrannikätilö piti mua tuskissa...) kunnes sain salissa pc-puudutuksen, mikä olikin aivan ihana asia. Sitten kun se lakkasi eli olin ihan auki, niin tunne kun tunsi, että nyt se puudutushäipyy, oli aivan hirvee. Kun tiesi, ettei ole enään mitään keinoa kipuun, paitsi tietty et vauva tulee ulos. Poikamme oli yli 4,5kg, joten luulin repeäväni kahtia. Mutta ah sitä ihanaa tunnetta, kun se " pikku" mötkäle oli sykyssä..

Kuolemanpelko oli jossain varsinkin ponnistusvaiheessa kova. Tuntui, että halkean.



Toinen synnytys oli helpompi. Ponnistusvaihe lyhyempi ja kivuttomampi.



Ainoa lohtu on ollut, että synnytykset eivät kestäneet kauan.

..jotka uskovat että kivut AINA loppuvat kun lapsi syntyy: Niin minäkin luulin ennen ekaa synnytystä, ja heti synnytyksen jälkeen olin raivoissani kaikille niille valehtelijoille, jotka olivat niin väittäneet! Tokan synnytyksen jälkeen, kun en revennyt tms. tajusin, että niinkin tosiaan voi olla. Haluan vain kertoa, että jos repeää, niin kivut eivät TODELLAKAAn lopu, kun on synnyttänyt, ja sen jälkeen niitä on vielä vaikeampi kestää, koska ei ole sitä " palkintoa" lopussa odottamassa! Synnytys on kamalaa, mutta se voi olla myös helppoa, kuten mulla toinen lapsi( 25 min sairaalassa ja vauva oli syntynyt!)

se oli aivan hirveää, taju meni välillä. koko hommassa ei ollut mitään hienoa, eikä kipu todellakaan loppunut siihen kun vauva tuli ulos, se on valetta! kesto 36h.......

seuraava syntyy pelkosektiolla, varma juttu!

mutta ei hirveä.



Viimeiset 10 minuuttia ennen ponnistusta ajattelin kuolevani. Olin ihan shokissa. Mitään kivunlievitystä ei ollut ja kipu oli sellaista, etten olisi ikinä uskonut, että mikään voi sattua niin paljon. Kätilö käski kuvaamaan kipua asteikolla 1-10 ja sanoin 10. Ponnistuksen alkaessa kipu helpotti jo paljon ja 10 minuutin kuluttua lapsi syntyi ja kipu loppui kuin taikaiskusta.



Toukokuussa uudelleen hommiin ja taidan olla vähän kahjo, kun aion synnyttää ilman kipulääkkeitä tälläkin kertaa. Nyt kun tiedän mitä on odotettavissa, kipu ei pelota. Sen kestää kyllä, vaikkakin se ON kovaa.

kesti 30h luulin jo kuolevani niihin kipuihin vaikka kaiken maailman kivunlievitystäkin sain.



Kuopus syntyi kesäkuussa ja oli liki 5 kiloinen ja en voi uskoa miten helppo synnytys se oli kun eka oli yhtä helvettiä. 3h olin synnärillä ja tuosta n. 1h oli oikein kipeetä mutta ei sekään mitään helvettiä ollut lähellekkään. Enkä mitään kivunlievitystä saanut edes. Näinkin voi käydä.

Esikoisen synnytys vei 23 h, joista ponnistus 20 minsaa. Kakkonen vajaa 6 tyntia ja 5 minsaa oli ponnistus.



Esikoisen synnytyksestä jäi kammo, repesin ja tikkien sulaminen kesti 2 kk. Avautuminen oli hirveintä, kun kesti ja kesti ja koko ajan sorkittiin tilannetta ja oli vaan sentin enempi kun 3 tuntia aikasemmin.. Mieleen jäi vaan sydänmonitorin inhottava piipitys!



Toka tuli teippaasta neljästä kilosta huolimatta nopeesti, vähän hidasti loppua kohti. Ponnistaan kun päästiin niin apinan raivolla ponnistin. Kipu oli kamala! Lääkkeet ei loppua kohti tehonnu ja siinä sitä oltiin. Kandi oli kauhuissaan.. ;)



Samat kivut oli molemmissa ja unohdan kivun noin vajaassa kuukaudessa. Sitten kun synnytys alkaa niin tulee heti mieleen että jaa nii, tällästähän tää olikin! =)



Koitan itte ottaa synnytyksen vaan niin että raskausoireille tulee NYT loppu ja kohta on vauva sylissä. Koittaa ottaa tilanteen haltuun ja rentoutua.



Kaverini sai just tietää olevansa raskaana ja kun siinä itkin ilosta niin pelästyin että josko kohta kuume nousee ja niin se tekee, hitaasti ja varmasti.. -Noin, tunnustin sen! Mutta jos joskus pääsen vielä synnyttään niin ei pelota.

mattoman hirveä.

Ennen epiduraalia tuntui, että oli hetken jopa tajuton supistusten aikana. Epiduraali ei auttanut kuin vajaan tunnin ja sain lisäannoksia kaksi kertaa. Silti kipuja oli vaikka kuinka paljon kun vaikutus loppui. Samaten ponnistus oli kivulias.

kun istukka ei meinannut irrota ja kaksi kätilöä painaa ennestäänkin hellää mahaa täysiä ja koettaa repiä istukkaa ulos. Se oli helvetillistä ja kaukana luonnollisesta kivusta. kerrassaan kaameeta.

Ehkä en haluakaan väkisin yrittää puskea tätä toista pienokaistamme alakautta maailmaan... Ensimmäinen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, joten tarjolla olisi suoraan suunniteltu sektio tällä kertaa. Jotenkin vain olen yrittänyt suggeroida itselleni, että lapselle olisi parempi syntyä alakautta. Vaikka tosiasiassahan riskisynnytyksessä (ahdas lantio + iso lapsi) riskit on suurempia alateitse kuin sektiossa. Ehkä alan uskoa lääkäriä, joka suositteli sektiota ;) Mitään hinkua kun mulla ei muutenkaan ole ollut alatiesynnytykseen, ennemminkin se on aina ollut mulle vain " välttämätön paha" ja olen kuvitellut, että siinä kipu olisi lopulta lähes poikkeuksetta pienempää. Ehkä se ei olekaan edes niin... Repeäminen kuulostaa kamalalta :(

En edes halua kertoa miten kamalaa! Meistä tuli yksilapsinen perhe. Jos vahinko tapahtuis, valitsisin abortin.

SATTU! Ei sitä olis millään ennalta pystyny uskomaan millasta tuskaa se oli! Kesti 16 tuntia ja otin kaikki maholliset avut ja puudutteet. Pojan kasvot oli jäänny ylöspäin(olisi pitänyt leikata?!) eikä kohdunsuu meinannu avautua 9puolesta millään kymmeneen senttiin. Sitä puolta senttiä odoteltiin yli tunti ja silloin oli sellaset kivut, että näkökin meni hetkittäin.. Oli hirveetäääääääääää.

Kesti 15 tuntia, 38 astetta kuumetta ja hurjat supistuskivut... nyt jälkeen päin... Ei se niin paha ollut... voisin vaikka heti uudestaan ;)

Kesti yli 9h, mutta kyllä sen kesti kun otti kaikki lääkkeet mitä annettiin. Kipu oli kovaa ja oksensin sen takia, mutta silti pidän kokemusta hyvänä ja olen valmis lähtemään uudestaan synnyttämään. Avautumiskivut oli kyllä pahimpia.