Minun mielestäni ei ole mitään järkeä tehdä lapsia " sarjatyönä" .

Eikö se oli sijaistenkin kannalta parempi jos olet poissa " putkeen" etkä vaan palaa vähäksi aikaa ja jäät sitten uudelleen pois? Ja pomon kannalta, ei menetä hyvää työntekijää ja sinä et mene sinne sotkemaan asioita hetkeksi?

lapsia pitää tehtailla säännölliseen tahtiin, hommata kaikki yhteiskunnan etuisuudet niistä, viedä ne sitten porukalla tarhaan päiviksi ja itse harrastaa vaikka joogaa tai jotain henkevää päivät pitkät. Lapset sitten heti nukkumaan 18 mennessä, viimeistään. Näin vanhemmille jää aikaa keskinäiselle parisuhteelle.



Noin 12-13 lasta tuottaa ihan mukavan kuukausipalkan äidilleen.

Kaikilla kun ei ole mahdollista aloittaa lastentekoa 20 vuotiaana. Kotona kyllä sivistän itseäni joten tiedän paljon muutakin kuin vaippamerkit:)

mikä ei sovi sinulle ja sinun miehellesi, voi sopia hyvin minulle ja minun miehelleni.



t. sarjatyönä lapsia tekevä ihana nainen joka ei kaipaa töihin välillä ja jonka mieskään ei ole kyllästynyt vaimoonsa :)

Ja äidiltä jää viettämättä ne ihanat kotonaolovuodet, kun saa seurata lasten kasvua ja irrottautua hektisestä työelämästä. Kukin tyylillään.



Äiti, jolla neljä lasta (6v, 5v, 2v ja 1v) - ja täydellisen onnellinen ja tyytyväinen ratkaisuunsa

palaan siis työttömänä lusmuiluun pariksi vuodeksi ja sitten vasta toinen lapsi.



ei kuule kaikilla oo sitä työpaikkaa oottamassa!!!!!!!

Meillä on ensimmäisen ja toisen välissä 5 vuotta, toisen ja kolmannen 1 vuosi. Ymmärrän pointtisi siinä, että kahden ensimmäisen kanssa oli helppoa, kun ikäero oli suuri, esikoinen jo itsenäinen vauvan tullessa. Mutta, heistäpä ei juuri toisilleen kavereita ole, leikit ovat niin kaukana toisistaan. Ja koska itselläni on samanlainen ikäero sisarusteni kanssa, tiedän, että niitä yhteisiä leikkejä tms. yhteistä kivaa tekemistä ei löydy ennenkuin aikuisena.... Joten minusta on ihan järkevää tehdä lapsia pienellä ikäerolla. Se alun " rääkki" on pieni vaiva siihen nähden, miten kivaa on kun sisaruksista on toisilleen leikkiseuraa muutaman vuoden päästä.

ap

t.8

Ei vaan tullu aikaisemmin hankittua. Oon aina elänyt niin kun tuntuu hyvältä. Ei mitenkään ajoitettu juttu mut, esikoinen aloitti koulun silloin kun kuopus oli vauva. Se oli näin jälkeenpäin ihan ok. Olin tosin ajatellu nuorempana että, teen lapset pienellä ikäerolla. Aina ei vaan mee niinkun on suunnitellu.

jos kaikki ovat mielestään oikeassa niin mielestäni olet hullu.itselläni yksi sisarrus ja ikäeroa niin paljon että samankaton alla asuttu 2 v. eli ei paljon sitä sisarruutta ole tullut koettua..itselläni lapset tehty tiheään eli 6:ssa vuodessa 4 kpl ja uskon että heillä myös lämpimät välit vanhempanakin kun on sama elämäntilanne..

tipahtaisi yhteiskunnasta ja tietäisi vain vaippamerkkejä...

Sehän riippuu ihan täysin äidistä ja hänen kiinnostuksistaan. Luulenpa, että aika moni esim. akateeminen äiti, sivistää itseään myös kotivuosien aikana ja on paljon enemmän kiinni yhteiskunnassa kuin moni töissä käyvä äiti, joka vaikka vääntää makkaraa makkaratehtaassa ja työpäivän jälkeen katsoo uupuneena kauniit ja rohkeat ja painuu pehkuihin. (tosi ärsyttävä yleistys tämä, mutta tajuat varmaan pointtini?)

opiskelen avoimessa yliopistossa, olen eri järjetöissä mukana, tapaan uusia ihmisiä, harrastan urheilua, luen kirjoja, pidän pientä yritystä pystyssä. Käytän lapsellani kestovaippoja ja kaupan vaippamerkeistä en tiedä juuri mitään ;)