Musta joulu tulossa. Lähisukulainen kärähti huumeista :((

eli siis kirjoitusvirhe.



t: 15

Vierailija:

otettiin silloin asiasta selvää. Terveydenhuoltoalan ammattilaisen kommentti oli musertava: 96% käyttäjistä kuoleen huumeisiin. 4% pelastuu heistä 2% saa pysyviä vammoja aivoihinsa ja 2% aloittaa uuden elämän.

Uusi elämä mahdollista vain jos saa vahvan hengellisen herätyksen tai jos kokee erittäin suuren rakkaustarinan (näitä on kuulemma kaikkeen vähiten).

No meillä on case takana. Nuori kävi hoidoissa, äiti haki pois, kun ei nuori tykännyt olla. Äidiltä meni työpaikka lapsen huumehomman takia, velkaa on otettu, että saataisiin lapsen velat maksettua etc. Syksyllä oli hautajaiset. Prosessi kesti alle 5 v.

Suosittelen tytön vanhemmille, että he hakevat ammattiapua heti. Jos tytöllä itsellään ei ole halua irroittautua aineista, niin vanhempien on syytä alkaa irrottautumaan tytöstä. Muuten tyttö vie perheensäkin hautaan mukanaan.

Olen pahoillani, että viestistä tuli näin ' tyly' . En viisi vuotta sitten uskonut ammattilaisen sanaa. Nyt olen nähnyt, mitä elämä huumeveikon kanssa on.

Opiaattiriippuvuus on käsittääkseni kaikista pahin,koska siinä olet henkisen riippuvuuden lisäksi fyysisesti koukutettuna. Itse uskon ehkä noin 10% pääsevän aineista eroon. Veljeni on vuosia vetänyt viinaa, käyttää särkylääkkeitä ja diapamia ja piikitettyään itseensä jotain paskaa on tietenkin c-hepatiitiin kantaja. Veljeni ei ainkaan tule koskaan toipumaan vaan elämä on koko ajan yhtä alamäkeä. Kaikkea paskaa tuo tuollainen sukulainen tullesaan. Kuulet pahoinpitelyistä, huumeveloista, milloin ollaan polilla, kun on otettu yliannostus ja milloin vankilassa istumassa.



Kuka torvi kuvittelee, että se on fifty-siksty, jotka pääsevät eroon?

Shokkivaihe kestää aikansa. Ei kai siinä auta kuin kuunnella. Itselläni veljeni kärähtämisestä on jo vuosia aikaa. Shokkivaihetta ei enää ole vaan suorastan vihaa veljeä kohtaan, joka on pilannut oman, vanhempiemme ja lastensa elämän. En jaksa enää tukea.

Helposti tuossa sinusta nimittäin tulee hiljainen tukija... Been there...

Kyllä todellakin on hyvä, että kärähti, mutta valitettavasti käyttö jatkuu. Hänellä ei minkäänlaista haluakaan lopettaa :((



Harmittaa vaan pirusti vanhempien puolesta, kun kaikkensa ovat lapsensa eteen aina tehneet ja klisee " hyvä, rakastava koti" ei näköjään ansainnut arvostusta tyttären silmissä.

Nyt tässä vain pelätään kuinka vanhempien fysiikka kestää tämän kaiken. Tyttö menetti arvostuksen sukulaisten silmissä sen siliän tien ja voi kuvitella millaiset oltavat tulee, jos vanhemmat eivät kertakaikkiaan kestäkään, vaan sairastuu uudelleen stressin vuoksi.

Ap itsensä suojeleminen on myös tärkeää eli vaikka tämä onkin kauhea neuvo, niin ei pidä itse mennä addiktin tukemisen mukana niihiin mustiin syövereihin, sillä auttajakin usein masentuu.



Veljeni on alkkis ja narkki, vaikka lähtökohdat perheessäme olivat hyvät. Eli äiti oli kotiäitinä ja isä harrasti paljon vapaa-aikana mm. liikuntaa meidän lasten kanssa. Eli mielestäni minulla on ollut idyllinen lapsuus, mutta aikuisen ihmisen valinnat ovat kuitenkin hänen omiaan. Vanhempien itsensä syyttäminen on vain loputonta ja itseäni harmittaa ,etten saa heitä näin 10 vuoden jälkeenkään riuhtaistua pois siitä paskaelämästä mihinkä he ovat joutuneet veljeni toilailujen takia joutuneet.

Ainokainen narkkari jonka tunnen on erittäin hyvästää kodista. Kaiken pitäisi olla kunnossa vaan eipä ollutkaan.



On ollut todella surullista seurata kun vanhemmat joutuivat vaihtamaan lukot oviin ym ym. Tiedän että tämän perheen lapsi ei pahuuttansa vanhempien kotia tyhjennä vaan se on se huume mikä vetää. Ei ole siis koskaan vienyt mitään, mutta on jäänyt kiinni penkomisesta. Tässäkin tapauksessa vanhemmat ensin antoivat rahaa kun halusivat auttaa (rahat oli tarkoitettu ruokaan) vaan kyllähän me kaikki tiedetään, että narkkari ei laita rahoja ruokaan. Nykyään menee ruokakassi ei rahaa.



Surullista tässä on se, että ei ole ensimmäinen tarina jonka kuulen jossa menee juuri näin. Ensin annetaan rahaa sitten ruokaa ja viimeiseksi kodin lukot vaihdetaan.

Muista, että tyttö on jo aikuinen, 20 v. Jos tilanne käy itsellenne

kovin vaikeaksi, kannattaa pitää etäisyyttä.

Tiedossa on varmasti rahan kerjäystä ja muutenkin epätasapainoista

käytöstä.

Totta kai tässä vaiheessa kannattaa yrittää auttaa mahd. paljon.

Kahvia (huumausaine)

kannabista (huumausaine)

hepoa (huumausaine)



Ihan taidat sieltä itsestään kirjoitella näitä juttuja.

avovävypuoleni (siis miehen tyttären avomies) kärähti pari vuotta sitten opiaateista, on siis käyttänyt subuteksiä ym. kymmenen vuotta. Oli katkaisussa ja nyt mukamas kuivilla, mutta asia vaikuttaa esim. miehenin tyttären elämään tietysti ikuisesti. Toisin sanoen emme usko (siis muut kuin tyttöystävä ja miehen vanhemmat) että käyttö on loppunut, emmekä luota koko jätkään pätkääkään. Ja vanhemmat on vaan onnellisia, kun poika on löytänyt niin ihanan tyttöystävän, joka pitää siitä huolen... ja pilaa samalla oman elämänsä ikuisella varuillaanololla.

otettiin silloin asiasta selvää. Terveydenhuoltoalan ammattilaisen kommentti oli musertava: 96% käyttäjistä kuoleen huumeisiin. 4% pelastuu heistä 2% saa pysyviä vammoja aivoihinsa ja 2% aloittaa uuden elämän.



Uusi elämä mahdollista vain jos saa vahvan hengellisen herätyksen tai jos kokee erittäin suuren rakkaustarinan (näitä on kuulemma kaikkeen vähiten).



No meillä on case takana. Nuori kävi hoidoissa, äiti haki pois, kun ei nuori tykännyt olla. Äidiltä meni työpaikka lapsen huumehomman takia, velkaa on otettu, että saataisiin lapsen velat maksettua etc. Syksyllä oli hautajaiset. Prosessi kesti alle 5 v.



Suosittelen tytön vanhemmille, että he hakevat ammattiapua heti. Jos tytöllä itsellään ei ole halua irroittautua aineista, niin vanhempien on syytä alkaa irrottautumaan tytöstä. Muuten tyttö vie perheensäkin hautaan mukanaan.



Olen pahoillani, että viestistä tuli näin ' tyly' . En viisi vuotta sitten uskonut ammattilaisen sanaa. Nyt olen nähnyt, mitä elämä huumeveikon kanssa on.

Itsekin kahdenkympin korvilla satunnaisesti hasista poltelleena tiedän, että aika harvan se turmioon vie. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen peruskunnollinen perheenäiti. Ja minusta tuo kaikkien huumeiden niputtaminen yhteen könttiin on tosiaan aika hassua ja haitallistakin.