Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä isän ja lapsen tapaamisen suhteen?
05.12.2005 |
Asutaan miehen kanssa asumuserossa miehen voimakkaan netti(peli)riippuvuuden takia. Tänään miehen olis pitänyt hakea lapsi hoidosta mutta eipä hakenut kun yö piti pelata ja olis ehtinyt olla vaan 3 tuntia töissä. Miehellä siis liukuva työaika, menee töihin sit kun jaksaa herätä (vaikka suositus olis että viimeistään klo 10 kaikki on töissä). Tänään oli töissä siis vasta klo 13 jälkeen.
Näkee siis lasta seuraavan kerran vasta lauantaina. Lapsi on alle puoltoista vuotias jolla on kova isän ikävä. Odottaa isiä ovella, isin auton nähdessään haluaa autolle ja huutaa isi isi. Silloin kun isä on paikalla ei päästä isää pois silmistään. Syy miksi vasta lauantaina, on että seuraavat päivät on liian hyvää peliaikaa, pelissä kivoja tapahtumia (joita on kyllä samanlaisia joka viikko).
Juttelin sitten miehen kanssa puhelimessa tänään. Ei kuulemma enää välitä niin paljon lapsestaan, poissa silmistä, poissa mielestä kuulemma. Minä taas kuulemma olen pysynyt samalla sijalla miehen elämässä kuin ennenkin, vaikka mies luuli toisin käyvän. Tosin tietokone on kyllä ennen mua.
Miehen nettiriippuvuus on vaan kasvanut kun ollaan oltu erossa.
Sitten, jotta asia ei olis näin yksinkertainen, olen raskaana. Alkaa omat voimat hiipua kun iso maha alkaa painamaan. Kaipaisin siis itsekin niitä hetkiä kun mies on lapsen kanssa. Ihan jotta itse jaksaisin.
Kommentit (4)
Ton (vielä toistaiseksi)nykyisen miehen jäljiltä en ihan mitä tahansa huolis. Eli ei sais olla ainakaan minkään laisia riippuvuusongelmia, pitäisi olla lapsirakas ja jaksaa touhuta lasten kanssa, osallistua kotiaskareisiin ja olla sellainen että minäkin olisin kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisinkin olla jos vain musta olis kiinni. Mutta lapsen vuoksi on todella paha mieli :-( Ystäviä ei ole ikäväkyllä auttamassa (kaikilla joko omia pieniä lapsia tai asuu kaukana, eikä niitä ystäviä ylipäätään ole montaa) ja sukulaiset kaukana tai muuten vaan ovat etäisiä. Kotiplvelusta saisi apua arkisin päivällä, mutta silloin olen töissä. Kun äitiysloma alkaa alan sieltä saamaan apua, mutta sitä ennen on vaikeaa kun kaikki pitää jaksaa yksin.
Ja mitä hyötyä siitä olisi, kun mies ei koe asiaa ongelmaksi. Myöntää kyllä että pelaaminen aiheuttaa muille ongelmia mutta että ei se häntä haittaa eikä hän halua riippuvuudesta eroon kun seon niin kivaa.
Jos mulle sanois lapseni isä, että ei enää välitä lapsesta, kun ei näe, niin ei ole mielessä, niin suksikoon suolle,hävytön sika! Eikö sinulla ole sukulaisia tai ystäviä auttamassa? Parasta on, kun et ole sen puupää-äijän kanssa muuten tekemisissä, kuin pakolliset, alkaapahan ajattelemaan...Juttele asiasta neuvolassa! Tsemppiä sulle ja jaksamista!