no eikös se ole aika selvää että asiat muuttuu kun perheeseen syntyy lapsi?

lapsi on vain hetken sulla, sit noin parinkymmenen vuoden päästä olet taas omillasi. ja tulet hulluksi jos olet elänyt vain " lapsille" !"

Mulla se suurin muutos on tullut henkisellä puolella, arkea on muuttanut sillä tavalla, että nyt elämällä on tavallaan tarkoituksensa, kun hoitaa omaa lasta. Eniten voimavaroja on vaatinut se, että itse muuttuu niin paljon.. asioiden tärkeysjärjestys muuttuu lopullisesti ja elämään tulee uusia arvoja. On pakko olla vähemmän itsekäs, ja tehtävä joitakin " uhrauksia" sen eteen, että lapsella on hyvä olla. Se on ihan itsestään selvää, mutta aina tulee myös paljon uusia hyviä asioita elämään lapsen myötä.

mun mielestä on typerää uhrata ittensä lasten takia.

eihän vanhemmuudessa ole siitä kyse, vaikka lapsi jotain muuttaakin.Lapsen vaatimat asiat ei kyllä tunnu uhrauksille niille jotka ovat vanhempia ihan sydämellään.kyllä lastaan rakastava äiti/isä ajattelee lapsensa parasta ihan ilman itsekkyyttä.Ei kenellekään voi tulla yllätyksenä että elämä muuttuu lapsen synnyttyä!ei lapsi sanele sääntöjä, vaan vanhempi päättää mitä niistä kannattaa omassa perheessään noudattaa.