Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni sinnittelee avioliitossansa taloudellisista syistä?
26.11.2005 |
Meidän liitosta on rakkaus loppunut ajat sitten, mutta taloudelliset seikat pitävät yhdessä.. ja tietysti lapset... Meillä on iso, hieno talo, johon kummallakaan ei olisi varaa jäädä yksin, muutenkin talous on mallillaan ja mahdollistaa paljon asioita. Jos lähtisin liitosta, lapset jäisivät minulle. Pitäisi hyvästellä totuttu elintaso loppuelämäksi.. Yhteiselämämme on siedettävää, mutta rakkaudetonta. Huonomminkin voisi olla, mutta kaipaan sekä henkistä että fyysistä läheisyyttä. Jäädäkö siis liittoon lasten ja rahan vuoksi?! Onko muita samassa tilanteessa? Ratkaisua??
Kommentit (16)
Miksi haluat uhrata oman onnesi jonkun kämpän takia? Etkö halua enää koskaan tuntea perhosia vatsassasi, kun joku ketä oikeasti rakastat on lähelläsi? Kyllä lapset aistivat sen, ellet rakasta miestäsi.. Mieti tarkkaan mitä teet, mutta minusta uhraat kyllä paljon, jos jäät liittoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä taloudelliset seikat painavat hyvin paljon vaakakupissa. Emme riitele, elämme ns. kaveriliitossa, joten meillä on ihan mukavaa yhdessä. Hellyys ja läheisyys toki puuttuvat ja harmittaa, että lapset saavat tällaisen parisuhteen mallin. Toisaalta olisi kurjaa erottaa lapset isästään ja vielä jättää totuttu elintasokin, kun en edes tiedä minkä vuoksi... Mutta ehkä tapaan joskus miehen, joka saa " perhosia" vatsaani ja siten rohkeutta päätökseen. Vaikkei se reilua olisikaan...
ap
itse huonoista oloista lähteneenä arvostan taloudellista turvallisuutta. ei ole kiva mennä nälässä nukkumaan tai risoilla ja pienillä vaatteilla kouluun .
Eli tuossa mielessä ihan typerää vedota " lasten parhaaseen" . Totta kai ehjä perhe on lapsille aina parasta, mutta entäs jos lapset huomaavat, ettei äiti ole onnellinen? Ennemmin lapset näkisivät vanhempansa onnellisina ja eronneina, kuin onnettomina yhdessä.
palasin kuitenkin takas auton ja talon takia. Kamala liikkua kävellen ja pyörällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset varmasti muuttaisivat minun kanssani ja ehkä saisinkin hankittua ihan ok asunnon, mutta siihen se jäisi. Eli mieheni tienaa n. 4x enemmän kuin minä ja elatusmaksuthan ei vissiin kovin paljoa olisi. Eli aika kituuttamista olisi pyörittää perhettä minun tuloillani. Mieshän sitten elelisikin leveästi, kun voisi käyttää kaikki rahat itseensä... :( Tässä kiitos kotona vietetyistä 6 vuodesta...
" No kyllähän lapsia varten olisi rahaa yhtä paljon eron jälkeen kuin on ollut ennen eroakin, varsinkin jos myytte sen lukaalinne ja ostatte normikokoiset kämpät" .
siksi lapset jäisivät isälleen ettei heitä tarvitsisi repiä juuriltaan omasta kodista. talo miehen, ei myisi eikä myyminen minun tilanteeseni vaikuta(avioehto) Yksinkertaisesti minulla ei ole mitään mahd elättää lapsia(mies elättää minunkin) Ei hoitoalan palkoilla 2 useampaa lasta elätetä kunnolla.En ole alko enkä mielenterv tapaus. ajattelen asiaa vain lasten tulevaisuuden kannalta.Haluan lapsilleni paremmat lähtökohdat kuin itselläni oli. Emme riitele norm enemmän. Vietämme rauhallista perhe elämää paljolti lasten ehdoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä taloudelliset seikat painavat hyvin paljon vaakakupissa. Emme riitele, elämme ns. kaveriliitossa, joten meillä on ihan mukavaa yhdessä. Hellyys ja läheisyys toki puuttuvat ja harmittaa, että lapset saavat tällaisen parisuhteen mallin. Toisaalta olisi kurjaa erottaa lapset isästään ja vielä jättää totuttu elintasokin, kun en edes tiedä minkä vuoksi... Mutta ehkä tapaan joskus miehen, joka saa " perhosia" vatsaani ja siten rohkeutta päätökseen. Vaikkei se reilua olisikaan... ap
Miksi sitten ehdoin tahdoin haluat antaa lapsillesi tuon mallin jos voit siihen itse vaikuttaa? Ajattelet nyt tosiaankin enemmän itseäsi kuin lapsiasi. Miksi sinusta erottaisit lapset isästään? Ei ero sitä tarkoita, ellet sitten olisi niitä äitejä jotka eivät anna lasten tavata isäänsä. Ja tosiaan kyllä tässä maassa pärjää taloudellisesti jos on töissä. Todella pinnallista vain rahan takia olla yhdessä. Ja tekopyhää tuo lasten takia oleminenkin. Lasten takia nimenomaan pitää erota jos asiat ovat niin ettei niitä voi enää korjata.
Jos mies ei ole väkivaltainen, juoppo, petturi tai vastaavaa niin miksi erota? Sellaista avioliittoa ei olekkaan missä ollaan koko ajan onnellisia. Eikä aina ole edes rakkautta. Avioliitto on sopimus. On turha luulla että tuollainen ihminen löytää ikinä onnea jolle ero on ratkaisu. Kaiken mikä merkitsee mitään ei tule helpolla. Vaan sen eteen pitää taistella. Sama ongelma tulee seuraavassa suhteessa, sitä seuraavassa ja sitä.... Ainako sä eroat? Säälittävää elämää. Muista myös että lapset eivät voi kunnolla elää perheessä missä heitä heitellään asunnosta toiseen. Teoriassa kahden vanhemman yhteishuoltajuus toimii, mutta käytännössä ei. Ei lapset jaksa juosta eri vanhempien välillä. Yleensä he jättävät sitten etävanhemman tapaamiset kerran vuoteen. Lapselle tärkeintä on tasapainoisuus. Tuollaisella elämällä sitä ei ole.
että pitkäkin ihmissuhde voi vaan luontaisesti tulla täysin tiensä päähän. Se on ehkä aloitettu joskus silloin kun ollaan oltu aika erilaisia ihmisiä, nuorempia, ja siitä on sitten kasvettu jossakin kohdin vaan niin erilleen, ettei siinä tahtominen tee enää ketään onnelliseksi. Ja sinäkö erittäin yksioikoisesti vedät päätelmän, että jos joku joskus rakastuu toiseen oikein kunnolla ja päättää lähteä, niin hänelläkö on oltava takanaan jo liuta eroja ja lähtöjä. Ja tulossa samanlaisia edessä? Ei. Eihän se mitenkään ole yhtäkuin niin! Oletko sä joku 22v. idealistinen kaikkitietäjä, kun olet noin tomerana kertomassa miten kaikkien muidenkin ihmisten tulisi elämäänsä elää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä taloudelliset seikat painavat hyvin paljon vaakakupissa. Emme riitele, elämme ns. kaveriliitossa, joten meillä on ihan mukavaa yhdessä. Hellyys ja läheisyys toki puuttuvat ja harmittaa, että lapset saavat tällaisen parisuhteen mallin. Toisaalta olisi kurjaa erottaa lapset isästään ja vielä jättää totuttu elintasokin, kun en edes tiedä minkä vuoksi... Mutta ehkä tapaan joskus miehen, joka saa " perhosia" vatsaani ja siten rohkeutta päätökseen. Vaikkei se reilua olisikaan... ap
Miksi sitten ehdoin tahdoin haluat antaa lapsillesi tuon mallin jos voit siihen itse vaikuttaa? Ajattelet nyt tosiaankin enemmän itseäsi kuin lapsiasi.
Miksi sinusta erottaisit lapset isästään? Ei ero sitä tarkoita, ellet sitten olisi niitä äitejä jotka eivät anna lasten tavata isäänsä.
Ja tosiaan kyllä tässä maassa pärjää taloudellisesti jos on töissä.
Todella pinnallista vain rahan takia olla yhdessä. Ja tekopyhää tuo lasten takia oleminenkin. Lasten takia nimenomaan pitää erota jos asiat ovat niin ettei niitä voi enää korjata.
taloudellisista syistä en ole jäänyt, vaan sen takia että mies pyysi vielä jäämään lasten takia ja toivoi että voisimme joskus vielä olla onnellsisia yhdessä. Meillä on n. 350te arvoinen talo ja kaksi uudehkoa autoa, lainaa 61te, eli nykyisen elintason pystyisin jotenkuten pitämään jos haluaisin ja edellytyksellä että työpaikka säilyy(nettotulomme 2700e + 2800e). Kyllä olen monesti miettinyt, että onko rakkaudenkaipuu mikään syy erota, mutta en jaksa ajatella niinkään, että loppuelämäni on vain tätä vanhempana oloa (lapset 10-13v) ja työssäkäyntiä, perhematkailua jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaverillani olisi tarpeeksi pätäkkään, niin hankkisi oman asunnon ja lähtisi heti ja katsoisi miten vaimo tuohon suhtautuisi. Eli liitto vähintäänkin katkolle ja ulkopuolisin silmin se liitto menisi kyllä siinä. Vaikka miesaivoilla varustettu olenkin niin en jaksa uskoa, että vaimo luopuisi "mukavuusalueestaan" edes erillään asumisen hätkähdytttämänä.
Nyt mies yrittää tosiaan kerätä rahaa, että tuon suunnitelman voisi toteuttaa.
mistän syystä, varsinkaan elintasom takia. Ja lapset ei hyödy rakkaudettomasta suhteesta mitään. Ei elämänlaatua voi mitata rahalla vaan ainoastaan rakkaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tässä ainakaan minulla ole kyse mistään luksuksen ylläpidosta, vaan ihan peruselintasosta.
Teen vuorotyötä, ammatissani 95 prosenttia työpaikoista ovat vuorotyöpaikkoja. Iltapainotteiseen vuorotyöhön ei vaan yhdistetä lastenhoitoa - joten jos meille ero tulisi, joutuisin eroamaan myös työstäni ja jäämään työttömäksi (alalla ei ole vapaita työpaikkoja, eikä varsinkaan päivätyöpaikkoja).
Joo, asunto ja mökkikin pitäisi myydä, mutta sen nyt kyllä kestäisi.
Minä olen miettinyt myös kovasti mitä se rakkaus on. Kaipaisin romantiikkaa ja huomiota. Myös läheisyys ja keskustelu puuttuvat, vaikka mukavaa seksiä on. Kun toisen seura ei ahdistakaan eikä riitoja ole paljon, niin olen ajatellut että tämä nyt on sitä rakkautta, eikä rakastumisen huumaa kannata haikailla. Olimme kyllä ensimmäiset vuodet oikein rakastuneita. Kovasti harkitsin eroa 8 vuotta sitten, mutta kun aloin laskea mitä se taloudellisesti tarkoittaa, niin kyllä se pisti sopua hakemaan. Lisäksi silloin itketti lasten tuleva hätä, koska kyllä ero lapsille on aina iso kriisi. Saa nähdä miten käy kun lapset lähtevät maailmalle ja asunto on maksettu. Vieläkö meitä jokin pitäää yhdessä kun emme muuten oikein enää halua samoja asioita.
ilman lasta tämä suhde olisi loppunut jo ajat sitten.
Onhan tuo talouskin tärkeä asia, todella tiukaksi vetäisi elämä ilman miestä, vaikka muuten selviäisin, en tiedä itsetunnosta ja henkisestä puolesta, koska mies saisi yhden aiheen lisää v_ttuiltaviksi