Eikö raskausajan kokeneet ystäväni todellakaan ymmärrä!!!

Olen aivan viimeisilläni raskaana. Hoidettavana on vielä sellainen taapero jolla menoa riittää. Kipuja on ollut jos jonkinmoisia jo kuukauden päivät. Yritän olla niistä sen enempää valittamatta. Toisekseen mieliala on kaikkea muuta kuin iloinen. Suutun ja hermostun helposti, olen väsynyt.



Mutta eipä oikein riitä päteviksi syiksi eräille ihmisille.. ystävilleni joilla on itsellään takana odotusajat sekä synnytykset. Mutta niinkö on että aika kultaa muistot niistäkin??



Minun pitäisi revetä joka paikkaan kylään... toisin sanoen siis kulkea yleisillä kulkuneuvoilla mahani ja taaperoni kanssa. Jos en jaksa lähteä, sitten suututaan. Yhdet juhlat ovat kaiken lisäksi lähiaikoina joihin en varmastikaan voi osallistua. Juhlakalu kuitenkin olettaa että menen paikan päälle vaikka verkkareissa. Ja olen sitten juhlimassa tärkeää päivää vaikka olisin juuri synnyttänyt.. tai vaikka en olisi niin nämä kivut ja supistukset eivät kuulema ole pätevä syy poisjäännille.



Siis ihan oikeasti en voi ymmärtää. Onko se niin että kun jää äitiyslomalle niin silloin pitäisi kulkea joka paikassa kun on " aikaa" ?? Enkö saisi levätä ja kerätä voimia synnytystä ajatellen?? Miten pahasti on ihan oikeasti sanottava että nuo ihmiset ymmärtää???