Mikä ikäeroksi??

Lapsi 4,5 kk, itse haluaisin toisen lapsen niin pian kuin mahdollista, mutta arveluttaa että onko olemassa millaisia ongelmia tiedossa jos raskaudun (siis jos onnistun raskautumaan) esim. ennen esikoisen 1 v. päiviä? Kommentteja?

Pojat ovat nyt 2v7kk ja kuopus kohta 1v. En koskaan haluais enää elää tätä raskasta kuopuksen vauvavuotta! Onneksi kuopus on ollut TODELLA helppo vauva, mutta esikoisen mustasukkaisuus, uhma jne. on ollut raskasta. En ehkä tekis lapsia ihan näin lyhyellä ikäerolla vaan joku 2,5v. vois olla parempi, kun esikoinen on jo hieman omatoiminen ja ilman vaippoja jne. Mutta jokainen perhe on tietenkin yksilönsä ja en mäkään muiden mielipiteitä kuunnellut kun kakkosesta haaveiltiin...;)

Meillä esikoinen ERITTÄIN huonosti nukkuva vauva. Päätettiin yrittää kuitenkin kakkosta nopeasti sillä tiesin, että kun pääsisin helpon elämän makuun, en ehkä uskaltaisikaan ajatella toista lasta.



Kuopus olikin helpompi vauva mutta esikoisella oli sitten sitäkin vaikeampaa. Sairasteli paljon koko talven kuopuksen ollessa ihan vauva ja muutenkin oli äärimmäisen mustasukkainen. Ilman mieheni vahvaa osallistumista ja panosta, en olisi selväjärkisenä selvinnyt. Monet itkut tuli väännettyä. Nyt lapset ovat 5 ja 4, ja olen ollut jo muutaman vuoden sitä mieltä, että kyllä kannatti polttaa itsensä melkein piippuun. Ovat parhaat kaverit ja heillä on oikeasti tosi paljon seuraa toisistaan.



Rankkaahan se on, kun on kaksi vaippaikäistä, syötettävää, puettavaa ja nukutettavaa mutta kyllä siitä selviää. Tosin nyt, jos tulisi vauva taloon, saisi siitä sisarruksetkin enemmän irti. Esikoinen oli kuopuksen synnyttyä vielä vauva itsekin eikä osannut siitä iloita. Nyt kovasti toivovat pikkuveljeä tai -siskoa hoivattavaksi ;-)

Meille tuo osoittautui hyväksi ikäeroksi. Ensimmäisen vuoden sai kyllä olla kaikki aistit valppaana joka hetki, mutta en oikeastaan kokenut sitä ahdistavaksi. Lapsilla oli keskenään hauskaa jo alusta asti, mutta hetkeksikään heitä ei voinut keskenään jättää...

Mustasukkaisuutta ei ollut oikeastaan ollenkaan. Esikoisen ehdoilla mentiin aika pitkälti. Kuopus kasvoikin äidin kainalossa, kun viipotin 1,5- vuotiaan perässä pitkin mäkiä. Olenkohan unohtanut kaikki negatiiviset asiat tässä vuosien varrella, kun voisin sanoa tuon kuopuksen vauvavaiheen olleen ihanaa.

Mutta siis nykyään nuo siskokset ovat kuin paita ja peppu. Riidelläkin osaavat, mutta pitävät toisistaan huolta ja leikkivät ihania leikkejä yhdessä.

eli esikoisen 1v synttäreiden jälkeen sitten lähti alulle kuopus.



Sanotaanko, että ekat kuukaudet oli suht helppoja kun vauva lähinnä söi ja nukkui. Viihtyi myös suht hyvin itsekseen, kun alkoi ryömiä 3kk iässä. Tosin vaati kovasti vahtimista. Ollessaan 8kk tms alkoi aktiivisesti leikkimään esikoisen kanssa. Nyt viimeinen vuosi on ollut jo todella helppoa. sisaruksista paljon seuraa toisilleen. Lisää lapsia ei ole tulossa.



Ajoittain ollut hankalaa, mutta ainahan lasten kanssa on. Nyt 2v7kk ja 4v5kk ja aina yhdessä kuin paita ja peppu.

ja yhdyn edellisiin, hemmetin raskasta mutta ei kaduta. Kuopus nyt 9 kk ja alkaa vähän helpottaa, mutta oman ajan jne. voi kyllä edelleen unohtaa. Meilläkin molemmat suhteellisen helppoja tapauskia, mutta silti raskasta.

Viihtyi myös suht hyvin itsekseen, kun alkoi ryömiä 3kk iässä.

ja ikäero on kyllä liian pieni. ei se kaduta, ei lapsia mielestäni voi katua, koska niitä niin rakastaa, mutta silti.

Oli minustakin hurjaa kun 3kk ryömi ja viel etiäppäin etenkin kun esikoinen alkoi peppukiitää vasta 9kk iässä! mutta niin ne lapset kehittyy eri tahtiin!



-6-

Kuopus on nyt vasta 6kk, mutta tähän mennessä kaikki on mennyt mallikkaasti. Itse asiassa olin paljon väsyneempi silloin, kun meillä oli vasta yksi vauva :) Tällä kokemuksella voin sanoa, että tämä ikäero oli meille paras mahdollinen. Toki esikoisella on uhmaa ja mustasukkaisuutta, mutta onneksi kuopus on ollut helppo vauva ja minulla on ollut aikaa keskittyä myös esikoiseen.