Mikä siinä imettämisessä on toisten mielestä niin kamalaa/inhottavaa?

t. 5 lasta onnistuneesti imettänyt

ympäri seiniä suihkuavat tissit, vauvan hampaat, vauvan kiukkuilu tissillä...

Voiskohan olla



- pelkää, että tisut repsahtaa ja mies lähtee vieraan mukaan ;)

- ikävä herätä yöllä maitolammikosta

- kalliit pitsiliivit ei mene päälle

- pullosta on tyylikkäämpi syöttää kaupungilla shoppaillessa

- ei voi vetää kännejä

- pitää olla kotona vauvan ruoka-aikaan eikä salilla karistamassa raskauskiloja (jotka tosin karisevat parhaiten ainakin multa juuri imettämällä...)



Eli ihan vaan turhamaisuutta, sanoisin...

se oli kivuliasta,vastenmielistä ja pullolla ruokinta on niin helppoo ja nopeeta.jos mä nään vaik jossain puistos jonku imettävän ni hyvä etten vedä laattoja saman tien.

- pitää olla kotona vauvan ruoka-aikaan eikä salilla karistamassa raskauskiloja



kyllä tämäkin on oikea syy. mielellään teen muutakin kun olen VAIN kotona odottamassa milloin vauvalla on taas nälkä, erittäin piristävää nähdä kavereita ja käydä ihmisten ilmoilla välillä..imetän osittain. meitä on niin erilaisia, joidenkin pää kestää olla lapsen kanssa 24/7, toisten ei. ja kumpikaan ei ole mielestäni parempi/huonompi asia..

Aluksi maitoa ei tullut -> vauva raivosi päiväkaudet tissillä, ekoina kuukausina ei pystynyt tekemään mitään muuta kuin imettämään (n. 10 tuntia vuorokaudessa) . Lopulta imetys alkoi sujua, hetken, sitten tulivat rintaraivarit ja puolivuotiaan kenkkuilut. Sitten hampaat. Jossain vaiheessa lapsesta tuli tissitakiainen, joka oli koko ajan kaivamassa tissiä esiin paidan alta. Kaikesta selvittiin ja imetys " onnistui" , mutta en kyllä tajua miten imetys jonkun mielestä voisi olla jotenkin ihanaa. Minusta se oli vaikein tehtävä, mistä ikinä olen suoriutunut!

Miksikö? No ekan lapsen kohdalla sairaalassa imetys lähti käyntiin paitsi toisesta meni rinnanpää rikki heti. Kotiin tultaessa vauva olisi kokoajan ollut tissillä. Ja olin aivan poikki kun ei edes yöllä saanut nukuttua kunnolla. Ja kun terveydenhoitaja tuli kotikäynnille sanoin, että olin jo antanut pullosta yöllä, jotta saan edes nukkua pari tuntia. Ja voi vittu mikä paapatus: EI EI pullosta pitää vaan imettää ja imettää muuten pilataan kaikki. Sama juttu toisella kotikäynnillä. Eräs " ystävä" soitti ja kun sanoin että olin joutunut antaa lisämaitoa niin johan alkoi saarnat että: minäkin olen imettänyt ja se imetys on niin parasta mitä voi lapsella tarjota. Kaiken huippu oli kun isäni alkoi marmattaa siitä miten lapset pilataan korvikkeella. Hermostuin lopulta niin että en saanut enää maitoa tulemaan vaan kaikki pakkautui rintaan. Päätin että nyt sitten annetaan pullosta ja yirtän rintapumpulla saada pakkaantuneen maidon pois.



Toisen lapsen kohdalla sairaalassa koin kovaa painostusta monen hoitajan taholta imetyksen suhteen. Tuli paha mieli vaan, kun lapsella oli alhainen verensokeri ja piti pyytämällä pyytää pullomaitoa vauvalle ja hoitajat katsoi kieroon. Omaa maitoa kun ei tullut ja vauva huusi naama punaisena kokoajan.

Voiko tuon enempää enää luonnosta vieraantua. Että oman lapsen ruokkiminen saa tuntemaan itsensä lehmäksi... huhhuh...

rintojen perimmäinen tarkoitus on monelta kadonnut.

Rinnat mielletään vain koristeiksi ja miesten kiihokkeiksi eikä muisteta, että ne on tarkoitettu lapsen ruokkimiseen.

Miten jokin voi olla vastenmielisempää kuin heräillä yöllä silmät ristissä lämmittelemään nälkäänsä huutavalle vauvalle pulloja, keitellä niitä pulloja ja raahata mukana minne ikinä lähteekin, käyttää hirveät summat rahaa korvikkeisiin jne. Itse olisin halunnut imettää, mutta tasan eivät käy onnen lahjat.



No, totta puhuen, jos joku oikeasti kokee imetyksen vastenmielisenä, niin se on hänen asiansa.