Arvostatko yhden lapsen vanhempien mielipiteitä?

Itse myönnän etten hirveän tosissani kuuntele ja ota yhden lapsen vanhempien kommentteja liittyen kasvatukseen yms. Kuulostaa ilkeältä, mutta en voi sille mitään. Sitten, kun muistelen minkälainen itse olin, kun lapsia oli vasta yksi, niin oon kyllä muuttunut äitinä tosi paljon.

Miten muilla on: pystyttekö ottamaan tosissanne yhden lapsen vanhempien antaessa kasvatuksellisia neuvoja jne.?

Minun äitini on ns. kasvattanut neljä, mutta maailman kehnoin äiti oli ja surkeimmat neuvot antaa.



Ei se määrä, vaan se laatu.

ottamaan vakavasti niidenkään mielipiteitä joilla on eri ikäisiä lapsia kuin itselläni. Töissä esim on nainen jolla on 13v ja 17v tyttäret ja asiantuntevasti aina siellä käydessäni lapsiani (1v ja 3v) näyttämässä, on antamassa ohjeitaan. Ei noin pitkän ajan jälkeen enää mitään muista. Vähän samalla tapaa ajattelen hänestä kuin lapsettomista, että ei ymmärrä nykyistä elämäntilannettani.

Muistan itsekin, miten ajattelin, kun meillä oli vain yksi lapsi. Nyt kun on kolme, niin nehän epelit ovatkin kaikki erilaisia ja heille täytyy tehdä erilaiset säännöt jo sen takia.

sattumalta ihan keneltä hyvänsä.



Mutta kyllä nimenomaan niiltä yhden lapsen vanhemmilta on tullut niitä typeriä neuvoja. Niitä ei kuule monen lapsen äideiltä, sillä monen äidit eivät enää ole niin hanakoita edes neuvomaan, sillä he tietävät, ettei mitään yleipäteviä neuvoja ole olemassa!



Mieleenpainunein yhden vauvan äidiltä kuultu neuvo oli se, että vauvan nukkuessa pitää aina äidinkin nukkua. Eli kyse oli yövalvomisesta, että jos vauva on valvonut, niin sitten äidin pitää nukkua päivälläkin vauvan kanssa. Periaatteessa tietenkin ihan hyvä neuvo, mutta hänellä ei ollut kokemusta kuin yhdestä valvotusta yöstä, eikä hänelle tietenkään tullut mieleen, että mun on hoidettava taaperokin, jonka päiväunet eivät osuneet samaan aikaan vauvan kanssa.



No, eihän sitä toisen tilannetta aina voi ymmärtää, mutta jotenkin se neuvova ääni ja viisas äiti -asenne jäivät soimaan päähän pitkäksi aikaa.

ja lapsettomien mielipiteitä en arvosta yhtään, jos siis lasten kasvatuksesta on kyse. He vaan yksinkertaisesti eivät voi tietää millaista lapsiperheen arki on.

Yhden lapsen vanhemmilla tapaa olla sellainen asenne, että kaikki mikä heidän lapsensa kasvatuksessa on tepsinyt ja hyväksi koettu, toimii muidenkin lasten kanssa. Ei ole ihan sitä tajua vielä, kuinka erilaisia lapset saattavatkin olla. Eikä myöskään sitä, miten perhedynamiikkaan vaikuttaa se, että lapsia on useampia.



Ja ajattelen tätä kirjoittaessani nimenomaan itseäni silloin, kun lapsia oli vasta yksi. :-)



Toisaalta moni yhden lapsen vanhempi on fiksumpi ja valistuneempi kuin itse aikoinani olin... :-D

Mieleenpainunein yhden vauvan äidiltä kuultu neuvo oli se, että vauvan nukkuessa pitää aina äidinkin nukkua.

No, eihän sitä toisen tilannetta aina voi ymmärtää, mutta jotenkin se neuvova ääni ja viisas äiti -asenne jäivät soimaan päähän pitkäksi aikaa.

nainen jolla itsellään on KOLME lasta ja itselläni on tuo yksi, enkä ole kertaakan lapsen kanssa samaan aikaan nukkunut päivällä. Eiköhän neuvojen tuputtaminen ole enemmänkin luonnekysymys. Jotkut vaan haluavat joka asiaan sanoa mielipiteensä, on lapsia sitten 1 tai 5 tai ei yhtään. Ja oli asia mikä tahansa, ei pelkästään lasten kasvatuksen liittyvää.

ehdotuksia ongelmieni ratkaisuksi keneltä vaan. Itse sitten mietin, toimisko tuo meillä vai ei. Tietysti jos on vaan yksi lapsi, ei ole ihan hirveästi vielä kokemusta lastenkasvatuksesta.

joskus sieltä tulee ihan hyviä vinkkejä omaan elämäänkin, vaikkei samassa tilanteessa olisikaan.

tämä voi olla yllätys, mutta lienee hänkin aloittanut yhdestä... Ja osasi ajatella muunkinlaista tilannetta kuin omaansa.

eikä kaikki neuvot sovi mulle, mutta eihän se 1-lapsisen vika ole. En välttämättä voi noudattaa 15 lapsen vanhemman neuvojakaan.