Sovin seksitreffit illaksi ex-miehen kanssa, olenko idiootti?

Seksimme on aina luistanut ja tänään saimme sitä harrastaa kaikessa rauhassa. Puhuttiin myös paljon. Pelkäänpä ettei tästä koskaan enää suhdetta tule, vaikka haluaisinkin. Mutta hyvää tässä on se, että minulla on aina ihminen jolle puhua. Eikä mieskään tunteistaan eroon tunnu pääsevän. No ollaanpa ainakin saatu riidat riideltyä, ja jatketaan sovussa ystävinä ainakin. Ikävä on valtava, mutta jospa joskus helpottaa. Nyt kuitenkin ollaan toisillemme parempia ystäviä kuin liittomme viimeisinä vuosina.

jonka kanssa voi vielä puhuakin! Lapsetkin huomaavat että erosta huolimatta äiti ja isä ovat hyvissä väleissä.

Pointti on siinä etten pysty edes kuvittelemaan että olisin jonkun toisen kanssa. Olen niin kiinni vielä ex-miehessäni.

mutta en ole niin lapsellinen ja ahdasmielinen että alkaisin ap:n valintoja arvostelemaan jotka ovat mielestäni täysin oikeita!

Parisuhteita on niin erilaisia. Me mieheni kanssa käytiin monta syvää suota läpi liittomme aikana, ehkä ne tavallaan lähensi meitä vielä enemmän. Niin paljon kun on yhdessä kokenut, avannut itsensä toiselle täysin, tuntuu todella pinnalliselta että jatkaisi vaan seuraavaan kohteeseen. En vain pysty. Ehkä olen liian vanhanaikainen, nykypäivänä meno näyttää monellakin niin vauhdikkaalta, että tulee mieleen onko ne tunteet olleet aitoja jos pystyy toisen noin vain uuteen vaihtamaan.

alusta. Mutta olethan sinäkin aloittanut tämän exäsi kanssa - eli sinun pitäisi tietää, että suhteen aloitus on mahdollista. Suhteen edetessä tulee niitä soita joka tapauksessa.

28: pahaltahan se tuntuisi. Noista asioista on puhuttu. Ja olen kyllä tehnyt varsin selväksi etten halua olla kuniossa mukana enää siinä vaiheessa jos on uusia tuttavuuksiakin. Ex-miehelläkin on takana vaikeita aikoja, ja ymmärrän oikeasti ettei hänellä ole tarvittavaa kipinää aloittaa yhdessä uudestaan (ainakaan vielä), mutta sen tiedän että hänen sanaansa voin luottaa. Kysyinkin tänään onko hänellä jotain säätöä, eikä ole.

27: juu, suhteen olen aloittanut ex-miehenkin kanssa, mutta silloin kaikki oli niin toisin kuin nyt. Olin reilu kaksikymppinen, suuresti rakastunut ja uskoin todella olevani lopun ikäni tämän miehen kanssa. Uskoin aivan viimeiseen asti. Silloin minulla ei ollut lapsia vaan kaikki alettiin alusta tämän suuren rakkauden kanssa. Todella kiitollinen olen että saimme kaksi ihanaa lasta, mutta mitenkään en saa sitä puhtoisen suloista liittoa enää kenenkään kanssa, enkä kyllä haluakkaan. Ex-mieheni tulee aina olemaan suuri rakkauteni.

Ja varsinkin vielä tässä vaiheessa ymmärrän ajatuksesi paremmin kuin hyvin :-)

Ymmärrän tilannettasi varsin hyvin, sain tänään käräjiltä 1:n vaiheen eropaprit postissa. Miestä on kovasti ikävä edelleen, asuttu erillään pian 3 kk.

Paljon saisi muuttua jotta toimisi.

Meidänkin eron syyt oli ihan turhia. Turhia riitoja tosi pienistä asioista. Sen kaiken vaan on tajunnut selvästi vasta eron jälkeen. Itse halusin lopettaa kuluneen vuoden varrella pelkän seksisuhteen, koska ajattelin että mies käyttää minua vaan sen aikaa että löytää uuden naisen. Tunteet ei kuitenkaan jätä rauhaan. Kaipaan häntä ja yhteistä elämäämme (ilman niitä turhia riitoja) tosi paljon. Miehelläkin tunteita kuulemma on, hän vaan on arempi uudestaan aloittamaan. Pelkää että kaikki palaa taas ennalleet, riitelyksi. Otan mielelläni neuvoja vastaan.

Siis jos olette kasvaneet aikuisiksi niin sitten ilman muuta. Eli tunne on välittämistä, ikävää, halua parantaa omaa ja läheisten olotilaa.



Mutta seksin vuoksi... EI ikinä. Seksin tulee olla parisuhteen kruunu, ei suhteen kokeilun perusta. Syntistä

Minulla tunne on ikävää, välittämistä, tarkotus pitää yhteys välillämme jotta perhe voisi joskus vielä olla yhdessä. Miehelle taitaa enemmänkin kuitenkin olla vain seksiä. Valitettavasti. Mutta toisaalta jos en mene, hänellä on suurempi syy etsiä se uusi nainen, varsin seksuaalinen olento kun on, ja sitten perheemme yhteinen taival ainakin on lopussa. Taidan olla säälittävä.

vaikka se siltä tuntuisi. Uskon tietäväni, miltä sinusta tuntuu. Ehkä olisi paras nostaa kuitenkin kissa pöydälle - ajattelepa kuinka kamalaa olisi, jos kävisit sekstaamassa miehen kanssa ja hän SIITÄ HUOLIMATTA löytäisi uuden!

Ei mun maailma kaatuis vaikka toisen naisen löytäiskin, tiedän kokemuksesta. Eron aikana hänellä on ollut toinen, suhde vaan ei kestänyt. Mutta en kyllä halua olla se pallintyhjentäjä kunnes uusi löytyy. Itse en osaa ajatella että eläisin kenenkään muun kanssa. Nykyäänhän uusperheitä on paljon, itselleni ajatus vaan on tosi etäinen. Että joku muu tulisi kasvattamaan lapsiani. Ex-mieheni kanssa menin naimisiin, sain lapset, koin paljon iloa ja suruakin. Kukaan toinen ei enää koskaan voi yltää samaan.

erohan on aivan hirvittävä pettymys. Ja suru on käytävä läpi, vaikka ero olisi ollut toivottukin. Mielestäni ei oikein kuulosta mukavalta se, että exäsi olisi valmis ajattelemaan sinua " pallintyhjentäjänä" - suhteessa olisi voinut alun alkaenkin olla enemmän hänen puoleltaan kunnioitusta sinua kohtaan.



Vai mitä itse luulet?



Anna itsellesi aikaa. Kuka tietää, vaikka joidenkin vuosien päästä löytäisit vierellesi kumppanin? Ehkä lapsesikin olisivat sen verran isoja, ettei varsinainen kasvatusvastuu enää olisi kynnyskysymys. Ja onhan lapsillasi molemmat vanhemmat olemassa nytkin.



Luulenkin, että monen uusperheen suurin kynnys on se, ettei nähdä kokoonpanon erityisluonnetta, vaan yritetään vain ylläpitää sitä perinteistä näkemystä ydinperheestä - tiiviistä sellaisesta - ilman " ylimääräisiä" muistutuksia mm. entisestä elämästä.

Sinä haluaisit selvästi palata yhteen. Mies ei. Tässä valossa yhteenpaluulla ei ole edellytyksiä.



Älä pitkitä tuskaasi, vaan pysy loitolla miehestäsi - ei ylimääräisiä tapaamisia muuten kuin lasten asioiden hoitamiseksi. Hakeudu johonkin eroryhmään tai psykologille vaikka. Ala suunnitella tulevaisuuttasi. Varmasti vielä joskus tapaat jonkun miehen, jonka kanssa voit vielä saada yhteisen elämän. Vaikka se nyt tuntuukin mahdottomalta ajatukselta.



Katso myös eroneuvon nettisivut.

Olen itsekin monta kertaa ajatellut että nyt tämä veivaus saa loppua. MUtta minkä sitä tunteilleen mahtaa. Ajattelen että entä jos sittenkin. Onko kenelläkään mielessä mitään miksi mies voisi alkaa arvostamaan perhettämme.

Sais kai se pelkkää panoseuraa muualtakin. Tuskin se kävis pelkkää seksiä hakemassa varsinkin kun tietää ap:n " takaisin yhteen" - toiveet.

Vierailija:

Sais kai se pelkkää panoseuraa muualtakin. Tuskin se kävis pelkkää seksiä hakemassa varsinkin kun tietää ap:n " takaisin yhteen" - toiveet.

- toiset miehet ovat melko periaatteettomia