Kutsuin lapsen synttäreille muutaman äitin lapsineen ja yksi otti miehensäkin mukaan.

Ei se yksi mies enää siinä lastenkutsusekamelskassa vie tilaa.

että onpa sulla kakun kiilto silmissä ja hätistellyt syrjempään. Ja sanonut et tehdään niin että lapset syö eka,niille tämä juhla on järkätty. Ei sit osaa joku käyttäytyä...

Ja minusta on normaalia, että isät tulee myös mukaan. Kai, minun mies pitäis pakottaa ja tuossa tilanteessa en olis pakottanut...

Entä millainen suhde perheelläsi on tähän pariskuntaan, jotka tulivat yhdessä? Onko nainen sinun " mammakaverisi" - siis yksityinen kaveri, vai tunnetteko mahdollisesti pariskuntina toisenne? Minusta sillä on vissi ero mitä kautta tuntee... Esim. kaverini luo, johon olen tutustunut netin kautta yhtä vanhojen lasten yhdistämänä, en ajattelisikaan ottaa miestäni mukaan, ellei erikseen kutsuttaisi, mutta taas tuttavapariskunnan luo jopa olettaisin, että menemme ilman muuta yhdessä, ellei erikseen sanota, että naiset vaan...



Mitä taas tulee miehen omatoimisuuteen, niin pojot hänelle. Hyvä emäntä ei aikaile niiden kahvikuppien kanssa - kun kerran vieraita on tullut, niin heitä kestitään. Tuskin he sentään suoraan ovelta ryntäsivät sinne keittiöön kahvikuppien ääreen? Olisit varmasti ehtinyt napata kaapista ylimääräisen kupin pöytään, jos olisit halunnut... Noloa se minusta on, jos kyräillään nurkassa että " Mitä tuo täällä tekee?" " Eihän sille oo tuoliakaan..." Vieras on tullut ja sen mukaan toimitaan, viis siitä kuka on ymmärtänyt kutsun väärin tai kuka on ilmoittanut juhlista epämääräisesti. Tilanteesta selviää parhaiten kun vähän joustaa.

On tosi sulosta, että isäkin tuli mukaan.. Itse tuollaisessa tilanteessa toivottaisin vaan tervetulleeksi pöytään! Omaa ukkoa saa aina suostutella johonkin lastenkutsuille. Mut onneksi useimmiten lähtee.

Outo!

Meillä oli juuri kaksivuotissynttärit ja laitoimme kutust van tekstarina (kaikin puolin jaksamisen kannalta säästöliekillä jörjestetyt). En muista muotoilua, mutta tervetuloa XXX:n synttäreille siinä taisi vain lukea. Kutsu taisi mennä useimmissa perheissä äidille. Kaikista perheistä tuli myös isä paitsi yhdestä jossa isä erikseen pahoitteli ettei pääse kun muu aiemmin sovittu tärkeä meno (polttarit joissa bestman).



Ja siis ehdottomasti ja tietenkin oli kutsu tarkoitettu myös vanhemmille, musta oli selvää että koski isiä myös. Ei vain yhdelle vanhemmalle saati vain yhdelle tietylle (äiti tai isä). Ei tuon ikäiset voi yksinään tulla, enkä oikein tajua mitään yksi aikuinen per kutsuttu lapsi systeemiä. Miksi et ihmetellyt sitten äidin läsnäoloa vaan juuri isän olisi poitänyty jäädä kotiin?



Kyllä meillä pitäisi lukea " ei miehiä" että tulisi moinen sääntö mieleen, ja silloin en välttämättä tulisi jos en tajuaisi perusteluja.



Onko isä jotenkin vähäisempi lapsen elämässä kui äiti?

kutsutaan synttäreille. Kiva, että saitte uuden tuttavaperheen. Eikö sun miehesi sitten ollutkaan lapsenne synttäreillä, että olisi voinut pitää seuraa.

Kyllä muillakin synttäreillä joihin olemme lapsemme kanssa menneet on aina ollut kaikilla isät mukana. Outoa minusta on tuo että pelkkä ätii lähtee lapsen kanssa lastenkutsuille.

Vierailija:

Onko normaali käytäntö, että isäkin saa tulla mukaan (erikseen kysymättä tai ilmoittamatta), vaikka tilojen pienuuden vuoksi pyysin vain äidit 1-3 v. lapsien kanssa? Kaiken lisäksi se isä olisi vaikka väkisin ängennyt kahvipöytään ja ajoi oman lapsensakin pois että olisi mahtunut. Ja kun ei oltu ehditty sille kahviastioitakaan valmiiksi laittamaan, niin se omatoimisesti otti isäntäväen astiat itselleen. Mitä olisitte muut ajatelleet tuollaisesta?

vähän kumma selitys...

onpa onnenplikka tuo " Irja" , kun on noin omatoiminen mies keittiössä, sais tuo meidän " Pentti" kyllä ottaa siitä mallia että kuinka autetaan vaimoa juhlien järjestämisessä! Ja ottanut avun vastaan hymyssä suin kiitoksen kera :) Mies varmaan huomasi, ettet ollut vielä valmis vastaanottamaan vieraita ja rupesi sen tähden laittamaan kanssasi kahvipöytää kuntoon! Ihanan huomaavainen ja avulias yksilö kerrassaan :)



Ja meillä on aina menty synttäreille vaimot/miehet ja muut lapset mukana, MIKÄLI perhe on tuttu jo pidemmältä ajalta ja lapsetkin siis tuntevat toinen toisensa. Näin oli varsinkin silloin, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Ja kahvipöytäjärjestyksestä sen verran, että aikuiset toki istuivat pöydässä lapsineen jos nämä olivat pieniä.

Olenko ainoa suomalainen, jota ärsyttää tämä kulttuuriimme kuuluva kursailu? Jos kutsutaan kahvipöytään, on ärsyttävää, että vieraat ja oma väkikin alkaa yhtäkkiä kerjätä uutta kutsua pöytään kiemurtelemalla ja jatkamalla keskustelua hieman kovaäänisemmin ja kuitenkin kurkkien pöydän suuntaan.

Joskus tekisi mieli jättää kutsumatta se toinen ja kolmaskin kerta...

mmäisenä ettei vaikuttais ahneelta.