Voiko 6-viikkoisen vauvan kyvystä ottaa kontaktia tehdä mitään päätelmiä?

Odottelehan kuukausi, niin tilanne alkaa muuttua.

Musta tuntuu että mulla on vähän jotain synnytyksenjälkeistä masennustakin, kun tuntuu, etten muuta osaa tehdä, kuin etsiä lapsesta vikaa, enkä iloita ollenkaan : (



Muutenkaan vauva ei tunnu oikein miltään, vaikka sitä tiedän syvästi rakastavani ja hoidan rakkaudella.



Mistähän tähän tilaan voisi saada apua?

Muistan, kun mietin juuri noita katsekontaktiasioita ym. Minulla meni itsestään negatiiviset fiilikset ohi, mutta voisit varata ajan vaikka terveyskeskuspsykologilta.

2

monesti menee itsestään ohi, mutta jos on tosi paha niin poarempi käydä juttelemassa jossain. itse kävin ekan lapsen jälkeen ja oli apua. meni ohi sitten kun vauva oli 3-4kk vanha

Keskiviikkona on eka lääkärineuvola vauvan kanssa, ehkä otan asian siellä puheeksi. Tämä on siis toinen lapseni, esikoisen kohdalla en tällaista muista kokeneeni. Sen verran itsestäni tiesin että en ole sitä tyyppiä, jolle rakkaus vauvaan syntyy synnytyssalissa, vaan ajan kanssa. Mutta nyt tuntuu kuin ei ehkä se rakkaus, mutta ilo vauvasta olisi kokonaan hukassa ja jotenkin tuntuu, että kun tuo vielä on tuollainen rauhallinen ja kiltti, niin jos en aktiivisesti häntä ajattele, niin voisin unohtaa koko pienen pojan olemassaolon : (



Ja siitä tietysti kamala morkkis, vaikka tiedän, etten tee tätä tahallani. Onneksi minulla on paljon ihania ihmisiä ympärilläni, että voin purkaa itseäni kyllä vapaasti.



Mutta täytyy ottaa päivä kerrallaan. Tässä nyt on näitä neuvoloitakin vähän väliä, että sinänsä asioista pääsee puhumaan, jos on tarvis.



T: ap.

6-viikkoisesta ei ole kontaktilajeihin.

Noin pieni jaksaa olla kontaktissa vain todella lyhyitä hetkiä. Pään kääntäminen on merkki siitä, ettei jaksaisi seurustella. Ihan normaalilta vauvasi siis kuulostaa. Malta odottaa, vielä tulee aika kun vauvasi jaksaa katsella sinua ja höpöttää kanssasi pitkiäkin aikoja.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 23:53"]

Noin pieni jaksaa olla kontaktissa vain todella lyhyitä hetkiä. Pään kääntäminen on merkki siitä, ettei jaksaisi seurustella. Ihan normaalilta vauvasi siis kuulostaa. Malta odottaa, vielä tulee aika kun vauvasi jaksaa katsella sinua ja höpöttää kanssasi pitkiäkin aikoja.

[/quote]

Toivottavasti nyt viimeistään melkein 9-vuotiaana höpöttää. 

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 23:53"]

Noin pieni jaksaa olla kontaktissa vain todella lyhyitä hetkiä. Pään kääntäminen on merkki siitä, ettei jaksaisi seurustella. Ihan normaalilta vauvasi siis kuulostaa. Malta odottaa, vielä tulee aika kun vauvasi jaksaa katsella sinua ja höpöttää kanssasi pitkiäkin aikoja.

[/quote]

Toivottavasti nyt viimeistään melkein 9-vuotiaana höpöttää. 

[/quote]

Voi hitto! Yleensä oon niin tarkka etten vanhoihin vastaa. Noh, tällä kertaa sattui omalle kohdalle, ehkä alkaa olla jo aika mennä nukkumaan.

Ois hauska tietää mitä tälle vauvalle kuuluu :)

Niimpä!:D

[quote author="Vierailija" time="09.10.2005 klo 13:26"]

Meillä on siis 6-viikkoinen vauva, joka on kyllä varsin rauhallinen ja jäntevä tapaus. Nukkuu vielä todella paljon, on vain noin 3-4 tuntia vuorokaudessa hereillä, muun ajan nukkuu.

Hereillä ollessaan tutkailee maailmaa tosi kiinnostuneena, mutta ihmiset eivät oikein kiinnosta. Katsekontaktia on vaikea saada, mutta kyllä senkin välillä saa, ja silloin vauva saattaa hymyilläkin. Mutta juurikaan vauva ei itse hae tuota kontaktia, ja suurimman osan ajasta suorastaan välttelee sitä.

Onko tämä siis normaalia vielä tässä iässä, eli onko muilla ollut samanlaisia vauvoja, ja miten ovat sitten kehittyneet.

Olisin kiitollinen vastauksista,

T: Huolestunut äiti

[/quote]

Puhut neuvolassa ja hei: voit soittaa neuvolaan vaikka maanantaina ennenkö aukeaa ja jätä soittopyyntö. Itselläni on neuvolan kanssa ollut ihanan lämmin ja mukava suhde. Ja sieltä nyt voi kysellä tyhmiäkin.

Jos huomaat itsessäsi merkkejä jotka huolettaa niin voit puhua niistä neuvolassa, he kyllä osaa sanoa mikä on yleistä ja mikä on sellainen mitä voisit kokeilla avuksi ja sitten ehkä saat lähetettä, terhetyöapua yms. Mutta oleellista on muistaa että sinäkin olet osa sitä perhettäsi ja sinun jaksamisella on myös väliä! Ja aina kannattaa sitten painottaa omaa jaksamistaan jos sanot että väsyttää -niin se saatetaan äkkiä kuitata normaalina mutta miten sitten vaikka omien tunnetilojen määrittelyt tai ajatus että voisit unohtaa lapsen koko olemassaolon. Koska sehän on jo iso asia! On eri asia taas hoitaa rauhallista lasta joka on tyytyväinen äkkiä ja rauhallinen -ehkä olet yllättynytkin miten helposti asiat on sujuneet ja voit lekotella sohvalla rauhassa -versus elät normaalia arkista aamua ja lähdet kaupunkiin ja unohdit lapsen kotiin.

Kirjastosta kannattaa hakea lukemisena vauva-kirjoja joissa kerrotaan enempi milloin lapsi tekee jotain asioita mutta puhu myös neuvolassa. KYSY! Milloin lapsi hymyilee? Omien lapsien hymyjä pidin melko pitkään pierunvääntönä suolistossa ennenkö uskoin että toinen nyt siinä nauraa juuri minulle.

Synnytyksenjälkeisestä masennuksesta voi puhua neuvolassa. Taas voit ottaa aiheen esille vaan kysymällä oireista. Rakenna keskusteluyhteys neuvolassa. Se on helpompaa kuin lukea googlea ja arvuutella KUIN puhua neuvolassa ja he näkee sinun ulosannista, tavasta jolla käsittelet lasta ja se olemuksesi että kannattaako sinun mennä juttelemaan vaikka neuvolaterapeutille.

Lasta ei oteta huostaan, pelkotiloja saa olla ja sehän juuri kertoo vaikka sen huolesi että olet hajamielinen ja kuvittelet että saattaisit jättää vauvankin (eikä niin siis ole käynyt) eli älä liioittele asioita vaan malta puhua!

Toivon että et ajattelisi millainen sinun kuuluu olla ja millainen äidin pitää olla koska yhä tälläinen viiden lapsen äiti huomaa välillä yllättyvänsä äitiydestä. Mutta äitiyttä ei voi minusta määritellä. Olet äiti niin olet lapsen saanut sinä itse. Ei tässä ole käsikirjoituksia miten tulee elää. Itse rakastan ystäviä, liikuntaa, hyvää ruokaa ja käsitöitä ja olen siis perheellinen, äiti eli aina välillä joku huutaa pyyhkiin ja pitää tehdä lapsille ruokaa vaikka välillä voisi pitää paastopäivän itselleen. Elät SINUN elämää ja sitä nyt täydentää tuo pieni vauva. Nauti näistä hetkistä koska lapsi on vain kerran pari kuinen, kohta on mennyt puoli vuotta ja eka vuosi pyörähtää pian. Muutamia vuosia eteenpäin niin mietitte harrastusta lapselle ja kohta lapsi menee kouluun.

Mutta suosittelen juttelemaan neuvolassa. On ihanaa että on paikka jossa täti istuu edessäsi ja kysyy MITEN SINÄ VOIT? Ja sitten voitte palata väsymykseesi tai ties mihin. Mutta sun tarttee puhua.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 00:18"][quote author="Vierailija" time="09.10.2005 klo 13:26"]

Meillä on siis 6-viikkoinen vauva, joka on kyllä varsin rauhallinen ja jäntevä tapaus. Nukkuu vielä todella paljon, on vain noin 3-4 tuntia vuorokaudessa hereillä, muun ajan nukkuu.

Hereillä ollessaan tutkailee maailmaa tosi kiinnostuneena, mutta ihmiset eivät oikein kiinnosta. Katsekontaktia on vaikea saada, mutta kyllä senkin välillä saa, ja silloin vauva saattaa hymyilläkin. Mutta juurikaan vauva ei itse hae tuota kontaktia, ja suurimman osan ajasta suorastaan välttelee sitä.

Onko tämä siis normaalia vielä tässä iässä, eli onko muilla ollut samanlaisia vauvoja, ja miten ovat sitten kehittyneet.

Olisin kiitollinen vastauksista,

T: Huolestunut äiti

[/quote]

Puhut neuvolassa ja hei: voit soittaa neuvolaan vaikka maanantaina ennenkö aukeaa ja jätä soittopyyntö. Itselläni on neuvolan kanssa ollut ihanan lämmin ja mukava suhde. Ja sieltä nyt voi kysellä tyhmiäkin.

Jos huomaat itsessäsi merkkejä jotka huolettaa niin voit puhua niistä neuvolassa, he kyllä osaa sanoa mikä on yleistä ja mikä on sellainen mitä voisit kokeilla avuksi ja sitten ehkä saat lähetettä, terhetyöapua yms. Mutta oleellista on muistaa että sinäkin olet osa sitä perhettäsi ja sinun jaksamisella on myös väliä! Ja aina kannattaa sitten painottaa omaa jaksamistaan jos sanot että väsyttää -niin se saatetaan äkkiä kuitata normaalina mutta miten sitten vaikka omien tunnetilojen määrittelyt tai ajatus että voisit unohtaa lapsen koko olemassaolon. Koska sehän on jo iso asia! On eri asia taas hoitaa rauhallista lasta joka on tyytyväinen äkkiä ja rauhallinen -ehkä olet yllättynytkin miten helposti asiat on sujuneet ja voit lekotella sohvalla rauhassa -versus elät normaalia arkista aamua ja lähdet kaupunkiin ja unohdit lapsen kotiin.

Kirjastosta kannattaa hakea lukemisena vauva-kirjoja joissa kerrotaan enempi milloin lapsi tekee jotain asioita mutta puhu myös neuvolassa. KYSY! Milloin lapsi hymyilee? Omien lapsien hymyjä pidin melko pitkään pierunvääntönä suolistossa ennenkö uskoin että toinen nyt siinä nauraa juuri minulle.

Synnytyksenjälkeisestä masennuksesta voi puhua neuvolassa. Taas voit ottaa aiheen esille vaan kysymällä oireista. Rakenna keskusteluyhteys neuvolassa. Se on helpompaa kuin lukea googlea ja arvuutella KUIN puhua neuvolassa ja he näkee sinun ulosannista, tavasta jolla käsittelet lasta ja se olemuksesi että kannattaako sinun mennä juttelemaan vaikka neuvolaterapeutille.

Lasta ei oteta huostaan, pelkotiloja saa olla ja sehän juuri kertoo vaikka sen huolesi että olet hajamielinen ja kuvittelet että saattaisit jättää vauvankin (eikä niin siis ole käynyt) eli älä liioittele asioita vaan malta puhua!

Toivon että et ajattelisi millainen sinun kuuluu olla ja millainen äidin pitää olla koska yhä tälläinen viiden lapsen äiti huomaa välillä yllättyvänsä äitiydestä. Mutta äitiyttä ei voi minusta määritellä. Olet äiti niin olet lapsen saanut sinä itse. Ei tässä ole käsikirjoituksia miten tulee elää. Itse rakastan ystäviä, liikuntaa, hyvää ruokaa ja käsitöitä ja olen siis perheellinen, äiti eli aina välillä joku huutaa pyyhkiin ja pitää tehdä lapsille ruokaa vaikka välillä voisi pitää paastopäivän itselleen. Elät SINUN elämää ja sitä nyt täydentää tuo pieni vauva. Nauti näistä hetkistä koska lapsi on vain kerran pari kuinen, kohta on mennyt puoli vuotta ja eka vuosi pyörähtää pian. Muutamia vuosia eteenpäin niin mietitte harrastusta lapselle ja kohta lapsi menee kouluun.

Mutta suosittelen juttelemaan neuvolassa. On ihanaa että on paikka jossa täti istuu edessäsi ja kysyy MITEN SINÄ VOIT? Ja sitten voitte palata väsymykseesi tai ties mihin. Mutta sun tarttee puhua.

[/quote]

You nailed it.