Onko kenelläkään muulla TÖISSÄ huono itsetunto, vaikka kotona se olisi ok?

Minä en tiedä, onko epävarmuudellani ja huonouden tunteella oikeasti tekemistä työsuoritukseni kanssa. Olen saanut yhden kerran kiittävää palautetta, muuten en mitään.

Minun täytyy siitä kehua työpaikkaani ja erityisesti pomoa, että hän antaa kaikenlaista palautetta. Usein juuri myönteistä palautetta tulee nihkeästi. Esim. äskettäin olleessa kehityskeskustelussa sain pelkästään kehuja, ja olin niistä ihan hämmentynyt. Yritän uskoa, että kai minuun sitten ollaan tyytyväisiä, mutta VAIKEAA se on, todella vaikeaa. Itse kun näen itsessäni vain huonoutta.

ap

Ja nykyisellä työpaikallani tilanne on toinen.



ap

Ja mulla kyllä johtunee siitä, että olin aiemmin aivan kamalassa työyhteisössä :(.



Vapaa-ajalla, esimerkiksi hyvin tuntemieni ja oikeasti luotettavien ihmisten seurassa, itsetuntoni on ihan ok, mutta sen sairaan työyhteisön ansiosta olen suoraan sanoen nykyään tosi epäluuloinen ihmisiä kohtaan yleisesti. Voin sanoa, että se kauhukokemus työelämästä ei minua ainakaan jalostanut.



Ole nyt ap vaan iloinen hyvästä tilanteestasi ja koeta unohtaa menneet!

töissä olen vahvoilla,



kotona on sairas lapsi ja mokaan joka pv omien rajojeni vastaan tulemisen vuoksi

yksi, joka on juuri samanlainen. Jatkuva riittämättömyyden ja alemmuuden ja huonouden tunne töissä. Varmasti kukaan ei edes uskoisi minusta päälle päin, kuinka ahdistunut olen.

Kuvittelen myös mielessäni että olen osallisena suunilleen kaikkiin tapahtuneisiin virheisiin. Luulen, että minulla on syynä epäonnistunut opiskeluaika vuosia sitten. Ammatillista kasvua ei tuettu kuin heidän kohdalla joista pidettiin. Opiskelin lisää samaa alaa myöhemmin ja sieltä kokemukset ovat todella positiivisia. Silti melkein viiden vuoden piina- sinä et ole sellainen kuin sinun pitäisi olla- on jättänyt jälkensä.

Vapaa-ajalla, harrastuksissa ja monessa muussakin rohkea ja reipas on täysin itsetunnoton stressaaja töissä. Olen koko työurani kokenut olevani huonompi kuin muut ja pelännyt paljastuvani laiminlyödyistä tehtävistä, virheistä jne. En uskalla pitää puoliani, vaikka saankin suuni auki. Yleensä nöyristelen ja anelen anteeksi antoa, vaikka olisin oikeassakin.

Mä olen työyhteisössä tosi arka ja tutustun työkavereihin tosi hitaasti. Jos olen tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla he yleensä yllättyvät, kun olenkin paljon vapautuneempi. Työni on vaativa asiantuntijatehtävä ja luulen, että mulle on tavallaan helpompi pitää jonkinlaista roolia töissä ja sen vuoksi olen koko ajan kontrolloiva siellä. Työn vaativuuden vuoksi taas olen epävarma osaamisestani. Ajattelisin, että iän myötä minusta tulee työyhteisössä vapautuneempi. Nuorilta naisilta vaan vaaditaan nykyään niin paljon kaikkia huippu-ominaisuuksia, että sitä on itsensä onnistunut aivopesemään ja luulemaan, että ei ole riittävän pätevä.

Juttunne voisivat olla suoraan minun näppikseltäni. Varsinkin nuo fiilikset, joita kuvasit, ovat niin tuttuja. Erona on vain se, että en itse ole ollut missään kiusattuna tai erityisen huonossa työyhteisössä, joten en varsinaisesti käsitä, mistä tämä johtuu.



Olen ollut syksyn uudessa työtehtävässä uudella osastolla, ja minulla on mahdollisuus palata vanhaan työhöni vuoden alusta lähtien. Lähdin uuteen hommaan innoissani, mutta olen joutunut syksyn mittaan niin kamalan jännityksen ja stressin valtaan, että tuntuu, että en kestä. Ei ole tämän tunteen arvoista jatkaa siellä. Eli olen ajatellut palata vanhaan työhön. Mutta sekin vaihtoehto tuntuu pahalta, koska teen sen pelkoni takia.



Minä en tiedä, onko epävarmuudellani ja huonouden tunteella oikeasti tekemistä työsuoritukseni kanssa. Olen saanut yhden kerran kiittävää palautetta, muuten en mitään. Mutta otaksun kaiken menneen pääasiassa pieleen. Enkä voi käsittää miksi. En ole pitänyt itseäni sellaisena tyyppinä jolle suorittaminen olisi älyttömän tärkeää, tai parhaana oleminen, mutta olenko sittenkin?



Tässä on kyllä miettimistä, mutta keskustelunaihe kyllä pomppasi heti esiin tästä, huominen työhönmeno pyörii koko ajan ahdistavana mielessä :(

Hei, onpas vanha ketju, mutta hyvä aihe.

Olen itsekin työelämässä todella varautunut ja kontrolloiva, enkä sitten millänsäkään pidä itseäni tarpeeksi hyvänä. Määräaikaisia sopimuksia toisensa perään, joka osoittaa, että minulle on käyttöä työpaikalla, mutta ylläpitää myös tunnetta siitä milloin on se viimeinen sopimus. Työssäni on toimin assistenttina asiantuntijatehtävissä; ts. niin kauan kun on kiireistä työtä niin minullekin löytyy tehtävää. Ennen tätä työtä olin noin 2 vuotta työttömänä ja tein parhaani ylläpitääkseni kouluista saatua osaamistani ja noin 1000 työhakemusta, jotka vain kotipaikkakunnallani johtivat haastatteluihin; mutta ei töihin asti ennen tätä nykyistä.

Mulla on täysin samat kokemukset kun sinulla. Kaikkineen noiden menneiden asioiden kanssa. Olet kirjottanut tuon kommentin jo aikoja sitten, haluaisin kuulla miten asia ”parani”?? Help me.

Sama ja itse sössin just työmahdollisuuteni liian korkeiksi nousseiden suorituspaineiden vuoksi. Vittu tätä häpeää, kun yritän keksiä miten selitän tämän.

Koskaan ennen mulle ei ole käynyt näin. Olen oikeasti todella rivakka työntekijä, joka on aina saanut kyllä työt ajallaan tehtyä, joten sanoipa kuka mitä tahansa, en täysin syytä itseäni tästä. Vaikka muuta väittäisinkin..

Nro 17

Onneksi olen myös nähnyt sivusta, kuinka monista ei ollut siihen työhön, jota itse aiemmin tein. En ole siis ainoa, jolle näin on käynyt. Todellakaan.. Toki mua harmittaa, kun en ole tottunut koskaan periksi antamaan, mutta mahdottomuuden edessä on pakko levittää kädet..

Musta ei ollut siihen. Nähtäväksi jää, onko seuraajastanikaan. Tämä kirjoittaminen auttaa jäsentelemään ajatuksia..

Joskaan ei mun nähtäväksi.. Uutta matoa koukkuun vaan. :) Nro 19

Mulla on myös älyttömän huono itsetunto työasioissa, muussa elämässä ok. Olen opiskellut paljon ja pärjännyt opinnoissani. Silti työpaikoilla on fiilis, että en osaa mitään. Olen nyt äitiyslomalla ja kohta pitäisi hakea töitä. En usko, että kukaan tulee minua palkkaamaan. Tämmöisen osaamattoman hölmön, jolla on vielä lapsikin riippakivenä. Opiskellessani ajattelin pääseväni joskus vielä hyviin ansioihin mutta tällä hetkellä olisin tyytyväinen vaikka 2000 euroon /kk. Muut opiskelukaverini tienaavat jo hyvin. En tiedä, mistä tällainen nolla-olo johtuu.

Kannattaa mennä hyvinkään kc che:een tehtaaseen, jos haluaa että menettää itsetunnon.