Viitaten tuohon toiseen ketjuun, miten niin moni VOI hävittää lapsensa??

niin, lapseni ovat 4.5v, 6.5v sekä 9v eli pahin "karkailuikä" kaikilla takanapäin.

ja monien mielestä se on ihan "normaalia" että lapsi häviää jossain kaupassa....??? Mä olen aina ihmetellyt kaupoissa näitä kuulutuksia, että miten ihmeessä sen lapsen VOI hävittää?? Ettekö pidä heitä silmällä?? Vaikka mä katsoisin jotain tuotetta, niin kyllä mulla kuitenkin myös ne lapset on siinä näköpiirissä koko ajan. Ja lapset tietää, että siitä kärrystä pitää pitää kiinni, siitä ei saa lähteä minnekään! Annatteko te lasten liikkua siellä kaupassa ihan vapaasti vai miten ne oikein häviää? Ja sen vielä jotenkin tajuan, että joskus kerran voi käydä vahinko, mutta jos jollakin katoaa harva se päivä niin kyllä pitää katsoa peiliin!!

siinä ratkasu millä pysyy pahimmatkin karkurit tallessa..

rauhallinen lapsi ei helposti katoakkaan mutta vilkas napero on poissa silmistä alta aikayksikön. T. viiden erilaisen äiti

mulla itselläni toinen lapsi on todella vilkas, siis oikeasti vilkas, eikä kyllä kertaakaan ole hävinnyt! Pidin häntä istumassa siinä kärryssä niin pitkään kuin pystyi pitämään, sen jälkeen piti seistä siinä seisomatelineellä tai sitten pidin kädestä kiinni koko kauppareissun ajan.

Että olemme huonoja, välinpitämättömiä kurjimuksia emmekä sovi vanhemmiksi???



Ihmisiä tässä kaikki ollaan omine vikoinemme. Joskus on väsynyt tai muuten vaan huomio kiinnittynyt hetkeksi muualle ja se lyhyt hetki usein riittää. Eivät sinunlaisesi kommentoijat auta asiaa mitenkään, aiheutat vain ihan turhaa syyllisyyden tunnetta.



Itselläsi - ja muilla joilla ei koskaan lapsi hävinnyt hetkeksikään - on vain käynyt tajuton tuuri tähän asti. Huomenna voi jo olla toisin, eli ole tyytyväinen omaan tilanteeseesi äläkä syyllistä muita.

oma lapseni teki noin 4-5-vuotiaana jekkuja. Meni piiloon kaupassa. Mummoltakin onnistui piiloutumaan vaatetelineen alle.

me muut emme. Happy?

mutta kerta se on ensimmäinenkin kun se katoaa... Ei tarvitse muuta kuin silmän välttää muutamaksi sekunniksi niin se lähtee tutkimaan omia juttuja. Se ei pelkää mitään ja on suht utelias sekä vikkelä kinttuinen niin siinä on ihan hyvät eväät pienelle karkulaiselle. Tähän mennessä mä olen saanut sen pidettyä silmissäni, mutta pitää myöntää että joskus ostosreissut isoihin kauppakeskuksiin ei ole niin kivoja kun ei voi keskittyä katsomaan tuotteita kun pitää pitää silmät auki selässäkin ;)

multa hävinny molemmat systerin mukelot. Hetkeksi kun selkäni käänsin tai olin kassalla maksamassa, ne otti jalat alleen. Toinen H&M:llä, toinen Lintsillä. Siinä ei menny kun sekunti ja sitten toinen, kun etsin eka väärästä suunnasta. Ja sitten karkulainen löyty 100 metrin päästä juoksi täysiä ja iloisena kohti pelihallia. Toinen katteli kaupassa hiusjuttuja. Molemmat tapahtuma-aikaan n. 1,5 vuotiaita.



Ei kummallakaan mikään hätä ollu, ajattelivat vain katsella vähän paikkoja tai leikkivät mun kaa ota kiinni jos saat leikkiä.

Ja kaupungissa oltiin ja lapset melko luottavaisia yleensäkin (sekä muihin ihmiseen että omiin kykyihinsä). Nykyisin skarppaan.

mutta mummo on keskimmäisen 2-vuotiaana hukannut kun piti saada lapset viedä kauppaan avajaispäivänä kun olivat mummulassa hoidossa.

Jos lapsen hävittää jossain kaupassa se ei ole maailmanloppu.



Ja kun niitä lapsia on useampia ei aina kerkeä katsoa jokaisen perään niin tarkkaan -varsinkaan jos itsekkin haluaa sieltä kaupasta jotain katsella.



Ulkomailla ei tulisi mieleenkään hukata yhtäkään lapsista vaikka niitä olisi kuinka monta.

Moni on olettanut, että lapset ovat jossain muualla, kun missä tod. ovat!!!! Mutta näinhän ei tietenkään koskaanikinä käy sinulle!!!! Eihän?!