Lue keskustelun säännöt.
Lapset suoraan hakeutuvat seuraani, aikuiset eivät. Mitä se kertoo minusta?
22.11.2008 |
Heippa!
Tänään oli koulun avoimet ovet ja olin siellä katsomassa lasteni koulupäivää. Havahduin siihen, että todella moni luokkakavereista tuli juttelemaan minulle, näyttämään, mitä kaikkea hienoa on tehnyt jne. Ja muutekin sain lapsilta aitoa hyväksyntää.
Olen yh, ollut pitkään. Minua on vaikea lähestyä, tosin, jos uskaltaa ottaa riskin, niin kovan ulkokuoren alta löytyy lämmin ja hyvä sydän...minulla on siis ystäviä, mutta vieraat eivät tosiaan uskalla lähestyä.
Mahdanko olla toisenlainen lasten seurassa vai näkevätkö ne pienet olennot vaan pintaa syvemmälle :)??
Kommentit (6)
..helposti lähestyttävä ja mukava ihminen ilmeisesti. Ei lapset ilkeänoloisten luo mene. :) Osaat myös kuunnella mitä lapsilla on kerrottavana? ilmeisestikin. Ensimmäinen tulee kertomaan -->kuuntelet ja olet iloinen, niin sivusta seuraavat kyllä huomaavat sen ja tulevat innoissaan myös selostamaan tekemisistään :) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina kaikissa lasten koulu tai tarha tilaisuudessa ongelmia sen kanssa ettö lapset haluaa olla mun seurassa mutta aikuiset välttelee mua, kun mä oon niin nuori, enkä ole saman vertainen kun muut aikuiset muka
Mutta miten ihmeessä saisin tämän saman reaktion aikuisilta? Lähinnä miehiä tarkoitan...no joo, nyt kun ajattelen vaikka baari-iltaa, niin istun siellä tosiaan kaveriporukassa tarkkailemassa ympäristöä ja jos joku kattoo minua, niin menen kuoreeni...hohhoijaa...oikeesti, ei tämä voi olla näin vaikeaa...
Mutta miten ihmeessä saisin tämän saman reaktion aikuisilta? Lähinnä miehiä tarkoitan...no joo, nyt kun ajattelen vaikka baari-iltaa, niin istun siellä tosiaan kaveriporukassa tarkkailemassa ympäristöä ja jos joku kattoo minua, niin menen kuoreeni...hohhoijaa...oikeesti, ei tämä voi olla näin vaikeaa...
Ongelma on se, että lapset ovat aitoja ja vilpittömiä, aikuiset eivät :-/
Aikuisia vaivaa myös ennakkoluulot joita lapsilla usein ei ole.
Kyllä sitten kun sieltä se joku tosissaan haluaa tutustua sinuun niin kyllä se tulee puhumaan ja tekemään tuttavuutta, vaikka hiukan panssaria olisikin.
Miehet vaan usein tuppaavat ottamaan sen yhden liikaa ennen kuin uskaltautuvat naisen puheille (varsinkin jos on isossa tyttöporukassa)
Itselläni on todella sosiaalinen kaveri, joka on ns. tyrkky. Minä, hitaastilämpiävänä jään kyllä täysin hänen varjoonsa. TOSIN, hänen miestyyppinsä ei ole sitä mitä minä haen...ja toisaalta tämä tyrkky ei kyllä näiltä miehiltä muuta saa kuin "sitä itteään". Ei kai tässä voi muuta kuin "odottaa", odottavan aika vaan on NIIN, NIIN pitkä...
Olen nyt siis alkanut analysoimaan tätä miehettömyyttäni ja jonkun tasoista sitoutumiskammoa jne. Ja tämän havainnoin siis tein koululla...auttaa pliis, haluaisin jonkun suunnan elämälleni...