Olenko ihan turhasta "kateellinen"?
Siis olen hoitanut lapseni itse. Lapset eivät ole olleet päiväkodissa, esikoinen oli kyllä phh:lla, mutta lopetti kun jäin äitiyslomalle. Muutenkin mieheni tekee pitkää päivää ja totesin että olisi helpompaa ottaa vaan esikoinen mukaan (kun päivähoitopaikan saaminen on vähän niin tai näin) kuin viedä päivähoitoon..
Mutta asiaan. Nyt olen huomannut miten moni ystäväni jättää lapsensa (noin 2v) pariksi päiväksi päiväkotiin ns. virikehoitoon niin he saavat olla vauvan kanssa kahdestaan kotona. Itse en ole oikeastaan tuota vastaan, mutta lähinnä katkera siitä, että itselläni ei tuota mahdollisuutta ole ollut.
Olenko turhaan katkera? Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä moni asia olii ollut paaljon helpompaa..
Kommentit (2)
Mutta olen sitä mieltä, että niin kauan kuin on aikaa olla kateellinen jollekin jostain menneestä, jota ei voi enää muuttaa, ja joka ei kuitenkaan ole ihan _niin_ iso asia (ei esim terveydellinen asia, tai että olisit täysin yksinäinen ihminen, perheetön ilman että niin haluaisi olla, köyhä työtön joka taistelee mielenterveytensä rajoilla ym.)
niin silloin voisi yrittää miettiä mikä oikeasti on vialla? Onko liikaa aikaa?
ystävällisesti,
ohikulkija
Lapsilla 1,5 vuotta ikäeroa ja olihan se eka vuosi rankka. Nyt meinaan päästä helpolla ja 3- ja 4-vuotiaat lapset saavat jatkaa kahtena päivänä viikossa hoidossa. Mutta sinulla tilanne olisi ollut toinen, kun lapsi oli noin pienikin vielä.